SAMIN SOITTO KEVENTÄÄ MIELEN
Kuva: KIMMO HAIMI16.1.200815:00
Kun Sami Hopposen sormet vilistävät haitarin nappuloilla, niin kuulijan kasvot kirkastuvat. Sami soittaa hymy huulillaan kevein ottein.
Sami Hopposelle haitarinsoitto on elämäntapa.
Esiintymiset innostavat
Säkkijärven polkkaa, Metsäkukkia, Nuoruusmuistoja, mutta myös jatsia, klassista tai ranskalaisella haitarilla soitettuja varieteekappaleita. Sami Hopposen, 20, hanureista lähtee ilmoille sellaisia säveliä kuin soittaja tai kuulijat haluavat. Samilla on hanureitakin joka lähtöön, isosta konserttiharmonikasta punaiseen musettehanuriin.
”Onhan näitä ihan liikaa, ympäri taloa”, Sami naurahtaa. Seinän vieressä seisoo pitkä rivi soittimia ja yläkerrasta pilkottavat rummut. Toimi-isä lisää, että näkisittepä, kun Sami kantaa vielä kaikki bändivehkeet sisään. Silloin talo on täynnä.
Samin harrastus on sanellut paljon polvijärveläisperheen arkea. Kolmilapsisen perheen kuopus sai ensimmäisen haitarinsa seitsemänvuotiaana ja on siitä asti soittanut lähes joka päivä. Kymmenvuotiaana Sami veti ensimmäisen pubikeikkansa.
”Oltiin rumpalin kanssa Suonenjoella ja isä oli kuskina. Ne oli eläkeläisten tanssit. Mummot kyseli, että missäs se soittaja on, ja luulivat iskää soittajaksi. Kun selvisi, että se on ”tuo poeka tossa”, niin sanoivat, että nyt ei tullu mittään näistä tansseista.
Jälkeenpäin mummot kehuivat, että soitit paljon paremmin kuin nämä pappamuusikot, ja pyysivät heti uudelleen”, Sami muistelee.
Kotiväki tukena
Toimi Hopponen mankui poikasena haitaria, muttei saanut ennen kuin itse osti käytetyn pelin 35-vuotiaana. Toimi soitteli korvakuulolta sillä seurauksella, että pikku-Sami alkoi ruinata omaa soittopeliä. Isä näki Joensuussa osto- ja myyntiliikkeessä sopivan ja osti sen sillä ehdolla, että Sami menee heti opetukseen.
Sami aloitti harrastuksen Polvijärven kansalaisopistossa Jouni Martikaisen johdolla. Ensimmäinen haitari vaihtui pian isompaan ja alle 10-vuotiaana Sami aloitti esiintymiset.
”Ikinä ei ole tullut toppia. Esiintymiset ovat aina innostaneet minua.”
Samille on karttunut viitisentoista Suomen-mestaruutta, uusimpana Kultainen Harmonikka 2007. Samin mielestä kisat ovat kivoja, koska siellä näkee muita harrastajia. ”Meitä on täällä Pohjois-Karjalassa niin vähän.”
Musiikista kehkeytyi myös ammatti. Peruskoulun jälkeen Sami suoritti Joensuun konservatoriossa musiikkialan perustutkinnon ja valmistui vuosi sitten muusikoksi. Koulutus oli kolmivuotinen, mutta Samin mukaan tutkinto on käytännössä ”paskanpyyhepaperi”.
”Se on pohja, jos haluaa vielä mennä jonnekin opiskelemaan .”
Jo opiskeluajoista asti Sami on kiertänyt keikoilla ympäri Suomea. Viime vuodesta lähtien hän on tehnyt hommaa ammattilaisena ja keikat on myyty oman yrityksen kautta. Sami soittaa sekä yksin että Karavaani-tanssiorkesterissa kavereidensa kanssa. Maine on kiirinyt puskaradion kautta, ja töitä on riittänyt. Haitarin lisäksi Sami soittaa pianoa ja rumpuja ja laulaa.
Samin kotoa Polvijärven Hukkalan kylästä on pitkä matka melkein minne vain. Harrastuksesta ei olisi tullut mitään ilman vanhempien tukea. On tarvittu aikaa, rahaa, asennetta ja hyviä hermoja. Samin äiti on kunnan töissä siivoojana ja isä oli Tielaitoksella, kunnes työt loppuivat. Isommat siskot ovat jo omissa ammateissaan ja asuvat omillaan.
Toimi-isä on haastattelun aikana keittänyt kahvit ja puuttuu nyt puheeseen. ”Kyllähän Samin harrastus on rikastuttanut tätä salolla elämistä. On sitä niin monessa paikassa päästy käymään. Esimerkiksi Portugalin maailmannäyttelyssä Sami soitti viikon ja huoltaja sai olla mukana. Oli se hienoa.”
Isä pyytää Samia näyttämään, miten Säkkijärven polkka soi pelkällä vasemmalla kädellä. Sen poika opetteli, kun oikea käsi murtui toissa talvena. ”Kyllä oli vaikea olla kuukausi soittamatta. Sai olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kokeilin lumilautaa”, Sami lupaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
