Kiviä Kiinaan ja takaisin

”Nykyisin ei välitetä juurikaan muusta kuin hinnasta.”

Suomessa on maailman parhaat kivivarat, toteaa Kiviteollisuusliiton toimitusjohtaja Pekka Jauhiainen. ”Niistä pitää olla ylpeä ja niitä kannattaa hyödyntää.”,

Jauhiaisen kommenttiin on helppo yhtyä. Suomesta viedään ulkomaille vuosittain valtavat määrät kiveä, mikä kielii tuotteen korkeasta laadusta – mikäli kivemme olisi huonoa, ei sitä kukaan ostaisi.

Samaan aikaan Kiinasta tuodaan Suomeen suuria määriä kiveä rakennusteollisuuden tarpeisiin. Asetelma on nurinkurinen, sillä Kiina on suurin suomalaisen kiven ostaja ja samaan aikaan se on myös suurin kiven Suomeen tuoja.

”Nykyisin ei välitetä juurikaan muusta kuin hinnasta”, Jauhiainen korostaa.

”Ratkaisevassa asemassa ovat julkiset hankkijat, kuten kaupungit ja kunnat, joiden tulisi miettiä uudelleen hankintapolitiikkaansa. Meillä on Suomessa erittäin hyvät luonnonkivi- ja erityisesti graniittivarat, kyllä sitä toivoisi, että julkisissa hankkeissa kotimaista kiveä käytettäisiin.”

Hinta on ainoa syy, miksi ulkomaista tuontikiveä käytetään. Kotimainen kivi on vähintään yhtä hyvää, parempaakin, puhumattakaan ekologisista näkökulmista.

”Kiviemme laatuominaisuudet ovat niin hyvät, että mikäli niitä alettaisiin ottamaan huomioon, valinta saattaisi hyvinkin kääntyä kotimaiseen kiveen. Samoin jos huomioidaan ympäristökysymykset, kuljetusmatkat Kiinasta Suomeen ovat aikamoiset”, Jauhiainen huomauttaa, vilauttaen termiä ”lähikiviajattelu”.

Tällaisessa ajattelumallissa kuntien ja kaupunkien tulisi käyttää ensisijaisesti omia kivivarantojaan.

”Monet kaupungit voisivat tämän kautta rakentaa omaa imagoaan käyttämällä niitä luonnonvaroja, joita on saatavilla hyvin läheltä. Hankintoja olisi hyvä ajatella hieman kauaskantoisemmin sekä niiden vaikutuksia esimerkiksi aluetalouteen, kun tuotteet ja palvelut hankittaisiin lähiseudulta”, hän painottaa.

Tuontikivelle on kuitenkin olemassa selkeä tarve. Pelkästään kotimaisella kivellä ei pärjätä.

”Esimerkiksi Suomen marmoriesiintymät ovat heikkolaatuisia, sen tyyppisiä kiviä meiltä puuttuu ja niitä luonnollisesti tuodaan ulkomailta. Mutta graniitteja meiltä löytyy ja vuolukivituotannossa me olemme maailman markkinajohtajia.”

Puolet Suomen vuoden 2016 kivituotteiden viennistä muodostui vuolukivestä, toinen puoli graniitista ja pieni, marginaalinen osa oli liuskeita.

Maailman talouden takkuilu näkyy myös Suomen kiviteollisuudessa.

Jauhiainen kertoo, että suoraan louhivat ja jalostavat yritykset työllistävät tällä hetkellä Suomessa noin 1 250 henkeä, parhaimpina aikoina luku oli noin 2 000. Käyrä on jatkuvassa laskussa.

Kun kerrannaisvaikutukset otetaan huomioon, on kiviteollisuuden työllistävä vaikutus luonnollisesti huomattavasti suurempi.

Tällä hetkellä kotimarkkinat ovat melko hyvässä vireessä ja rakennushankkeita on paljon, kuten kauppakeskuksia ja muita tämän tyyppisiä hankkeita, joissa luonnonkiveä käytetään. Kyse on vain siitä, mistä käytettävä kivi on peräisin.

Uusien työntekijöiden ja erityisesti nuorien saaminen kiviteollisuuden alalle on haaste, toki se on sitä monille muillekin aloille.

”Erityisesti nuorten osalta joudumme kamppailemaan muiden, hieman seksikkäämpänä pidettyjen alojen kanssa”, Jauhiainen naurahtaa.

Töistä ei ainakaan olisi puutetta. Suurimmissa asutuskeskuksissa tarvitaan jatkuvasti uusia asentajia, ammattitaitoisista asentajista on Jauhiaisen mukaan pulaa. Tästä syystä myös työvoimaa joudutaan palkkaamaan ulkomailta.

”Kotimaan talouden näkökulmasta pahimmassa tilanteessa käytettävä kivi tuodaan Kiinasta ja asentajat Virosta.”

Jauhiainen huomauttaa, että myös koulutuksen puolella on paljon kehittymisen varaa, esimerkiksi julkisivuasentajia ei tällä hetkellä kouluta oikeastaan mikään taho. Myös tämä tilanne huokuu arvostuksen puutteesta alaa kohtaan.

”Suomessa ei oikein vielä ymmärretä tai osata arvostaa sitä kuinka mittavat meidän kivivarantomme ovat ja kuinka hyvälaatuista kivemme on. Kotimaista kiveä kannattaisi suosia”, Jauhiainen alleviivaa.