Pallo on metsänomistajalla
20.6.201802:00
Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa. Joukon koko ja kirjo saattaa hyvinkin pelastaa metsiemme monimuotoisuuden. Metsäpalstat ja niissä tehtävät hakkuut ovat väkisinkin maltillisen kokoisia ja taatusti kestävämpiä verrattuna kaukomaiden puuplantaaseihin.
Meillä avohakkuualat ovat keskimäärin alle kahden hehtaarin kokoisia. Jossain päin maailmaa sellaiset katsottaisiin pienaukkohakkuiksi. Kiitos pienten alojen, osalla lajistosta on mahdollisuus siirtyä hakkuiden alta viereiseen metsään tai jatkaa jo alkanutta kasvuaan siellä.
Monimuotoisuuden kannalta on tärkeää, että tilkkutäkkimäisessä metsänpeitossa on jatkuvasti mahdollisimman monia ikä- ja kehitysvaiheita. Siten useimmille lajeille löytyy oma lokeronsa.
Metsänomistajien joukossa on paljon luonnonystäviä. Siitä kielivät pönttötalkoot sekä osallistuminen vapaaehtoisen suojelun Metso-ohjelmaan. Jopa hoitorästit osoittavat, ettei kaikkia kiinnosta pelkkä voiton maksimointi.
Moni metsänomistaja suojelee osia metsätilastaan tekemättä asiasta numeroa. Maisemallisesti tai luontoarvoiltaan tärkeää metsikköä on saatettu säästää sukupolvelta toiselle. Ehkäpä jokin korjuuteknisesti hankala jyrkänne on tavan takaa rajattu hakkuiden ulkopuolelle. Kesämökkien ja maatilojen pihametsissä tehdään harvemmin avohakkuita.
Hakkuiden ajankohtaankin metsänomistajalla on mahdollisuus vaikuttaa.
Metsäkonetta ei ole pakko päästää jylläämään lintujen pesimäaikaan. Suomen suurimmat puunostajat Stora Enso, Metsä Group ja UPM ovat luvanneet kuunnella puukaupassa metsänomistajien toiveet lintujen pesimärauhasta (MT:n verkko 15.6.).
Samassa jutussa kerrottiin, että vain noin 0,2 prosenttia Suomen metsistä on pesimäaikaan käsittelyssä. Valtaosa hakkuista kun hoidetaan talvella.
Toki pesintäajalle ehdotetun hakkuukiellon vaikutukset voitaisiin tutkia. Seisauttaisiko hakkuiden kieltäminen useammaksi kuukaudeksi tehtaat, jotka tarvitsevat tasaisen puuvirran? On muistettava, että ne valmistavat täydellä teholla uusiutuvia materiaaleja korvaamaan fossiilista muovia.
Entä miten korvattaisiin hakkuukoneyrittäjille seisokista aiheutuvat tulonmenetykset? Saisivatko viljelijät tehdä peltotöitä, vaikka pelloilla saattaa olla pesiä?
Kieltojen sijasta haluaisin luottaa vapaaehtoisuuteen, valistukseen ja entistä vihreämpiin menetelmiin.
Metsäalan ammattilaiset pyrkivät vaalimaan talousmetsien monimuotoisuutta. Luontoarvokohteet rajataan metsänhoitosuunnitelmassa hakkuiden ulkopuolelle ja metsäkonekuskit koulutetaan jättämään lehtipuita ja pesäpuita pystyyn. Aivan kuten kannonnokkaan kuvauksen ajaksi siirretyn kohupöllön tapauksessa tehtiin.
Kansalaisten huoli rajunnäköisten avohakkuiden vaikutuksesta luontoon on ymmärrettävä.
Metsäalan ammattilaisten ei pidä vähätellä huolta, vaan jakaa tietoa ja tarjota vaihtoehtoja kevyemmästä metsänkäsittelystä kiinnostuneille metsänomistajille. Teollisuudenkin näkökulmasta on kai parempi saada puuta edes vähän liikkeelle kuin ei ollenkaan sellaisilta, jotka eivät avohakkuita halua.
Erikoishakkuiden osuus kaikista yksityismetsien hakkuista on prosentin-parin luokkaa. Uskon, että määrä kasvaa.
Asiat etenevät oikeaan suuntaan, joten harmittaa, että Suomesta leviää maailmalle lavastettuja pöllökuvia. Runsasmetsäinen maamme tuskin ansaitsee metsienraiskaajan mainetta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
