Tuottajan hätähuutoon vastattava

Mielipide

11.2.202201:00

Kolumni

Petri Sarvamaa

Suomen ruuantuotanto on kriisissä. Tuottajia on isketty kovaa ja usealta taholta liian pitkään. EU:n eläinpalkkiojärjestelmän yllättävä uudistus ja raaka-aineiden ja energian hinnan nousu ovat vain yksiä tekijöitä yhtälössä, joka on koitumassa monen tuottajan elinkeinon kohtaloksi. Tuottajien mitta ja jaksaminen ovat äärirajoilla.

Tuottajien hätähuutoja on kuultu jo pitkään. Kukaan ei tunnu kuitenkaan vastaavan, vaikka tosiasiat ovat kaikkien tiedossa.

Tuottajahinnat eivät ole pysyneet kasvavien kustannusten perässä. Laskut paisuvat, mutta rahaa ei tule mistään lisää. Niin sähkön, lannoitteiden, rehujen kuin polttoaineenkin kohonneet hinnat kouraisevat kauhakuormaajan tavoin tuottajan kukkarosta. Kassavarat ehtyvät, eikä pankeilta tunnu löytyvän joustoa. Inflaatiosta puhumattakaan.

Suomessa on noin 45 000 maatilaa. Niillä työskentelee aivan tavallisia ihmisiä, jotka heräävät joka aamu töihin täydellä tarmolla, päämääränään tuottaa puhdasta ja laadukasta kotimaista ruokaa jokaiseen pöytään. Tätä ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä. Juuri nämä ihmiset ovat tärkeimpiä palasia ruuan monimutkaisissa toimitusketjuissa.

Epävarmuus ja tunne siitä, että mitään ei ole enää tehtävissä, on varmasti monen tuottajan arjessa läsnä. Optimistina minun on todettava, että vielä ei ole liian myöhäistä. Realistina en voi kuitenkaan kieltää sitä, että markkinat, päättäjät ja edunvalvojat ovat epäonnistuneet tehtävässään pitää huolta tuottajien elinkeinosta.

Olennaisinta tässä kriisissä on löytää monipuolisia ratkaisuja tuottajien tukemiseksi. Tuskin kukaan laittaisi pahakseen, jos Suomessa olisi enemmän kilpailua päivittäistavarakauppamarkkinoilla. Parhaimmassa tapauksessa lisääntynyt kilpailu kasvattaisi tuottajien neuvotteluvoimaa suhteessa ostajiin. Tämä olisi kuitenkin realistista nähdä toteutuvan pitkällä aikavälillä, eikä sillä sinänsä vastata tuottajien akuuttiin hätään.

Myös maatalouden kannattavuus pitää korjata. Siihen on hallituskin sitoutunut, mutta tulokset ovat jääneet saavuttamatta. Hallituksen olisi pikaisesti esiteltävä toimenpiteitä, joilla se pyrkii niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä auttamaan tuottajat ulos kriisistä.

Lisätalousarvio maatilojen lainojen uusille takauksille oli hyvä alku, mutta se ei ratkaise ongelmaa lopullisesti.

Meidän täytyy muuttaa puheet teoiksi myös siinä, että suomalaiselle tuottajalle on maksettava nykyistä suurempi osuus ruuan hinnasta. Vaikka tämä näkyisi sellaisenaan ruoan hinnassa, niin mielipidetutkimusten mukaan myös suuri osa suomalaisista hyväksyisi tämän.

Yhä tiukentuvassa maataloussektorin ilmastosääntelyssä on pidettävä järki mukana. Esimerkiksi lannoitteiden ja torjunta-aineiden sisällyttäminen Euroopan unionin hiilirajamekanismin piiriin näkyisi jälleen tuotannon panoshintojen nousuna. Meidän päättäjien on pyrittävä minimoimaan tämänkaltaisten uudistusten kielteiset vaikutukset tuottajien arkeen. Tähän olen myös työni Euroopan parlamentissa perustanut.

Tuottajilla on oltava selkeä näkymä tulevaisuuteen. Meidän on nyt viestittävä ja näytettävä konkreettisin teoin, että heidän hätähuutonsa on kuultu ja siihen tullaan vastaamaan.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).