Korpihotelli on kaukana kaikesta, mutta se ei haittaa Tatjana Koposta.
RUPLA PURJEHTII SAIMAAN RANNOILLE
Suomessa lomaili vuodenvaihteessa noin satatuhatta venäläisturistia. Lappeenrantalainen grilli tarjoaa hampurilaisia ja lihapiirakoita kahdella kielellä.
Kimmo Illukka myy pietarilai- sille ja moskovalaisille asiakkailleen majoitusta, turvallisuutta ja luonnonrauhaa.Kaakkois-Suomi kiinnostaa venäläisiä lomanviettäjiä ja sijoittajia yhä enemmän. He tuovat rajaseudulle rahaa, mutta varsinkin vilkastuva kiinteistökauppa mietityttää monia kaakkoissuomalaisia. Myydäänkö Saimaan parhaat rannat rikkaille ulkomaalaisille?
Venäläisostajat tekevät invaasiota Kaakkois-Suomen kiinteistö- ja tonttimarkkinoille. Mistään räjähdysmäisestä kasvusta ei ole kyse, mutta parin viimeksi kuluneen vuoden aikana venäläisten tekemien kauppojen määrä on selvästi lisääntynyt.
Esimerkiksi rajan pinnassa Ruokolahdella on tänä vuonna myyty 43 rantatonttia venäläisille. Keskimäärin kunnan alueella myydään vuosittain noin 50 rantatonttia. Kunnanjohtaja Vesa Jäppinen arvioi, että yleisesti venäläisostajien osuus on noussut 20–25 prosenttiin.
Venäläisostajien lisääntynyt kiinnostus näkyy Etelä-Karjalan OP-Kiinteistökeskuksen toimitusjohtajan Ari Punnosen mielestä nimenomaan loma-asuntomarkkinoilla. ”Se on nostanut tietynlaisten kohteiden hintoja. Ei kaikkien.”
Kylänraiteilla venäläisten talo- ja tonttikaupoista on paisunut varsinaisia kaupunkilegendoja. Puhutaan, että venäläisostajat tarjoavat maaseudulla vanhoista omakotitaloista miljoonaa euroa, tai vähintäänkin kaksinkertaisia hintoja suomalaiseen hintatasoon nähden. Myös rantatonttien hintojen pelätään karkaavan tavallisten suomalaisten ulottumattomiin.
Maanmittauslaitoksen ylläpitämän kiinteistökaupparekisterin perusteella huhupuheissa ei näytä juurikaan olevan perää. Asiantuntija Juhani Väänänen Maanmittauslaitoksesta ei ole huomannut piikkejä, lomakiinteistökaupan lisääntymistä kylläkin.
”Kymmenen vuotta sitten venäläisten osuus ulkomaalaisten tekemästä kiinteistökaupasta Suomessa oli 25 prosenttia. Nyt se alkaa olla puolet”, Väänänen toteaa.
Ulkomaalaisten tekemän kaupan volyymi on myös kasvanut. ”Venäläisten tekemien kauppojen määrä on noussut sadasta 200–250 kauppaan vuodessa.”
”Saimaan rannoilta venäläisille myytyjen tonttien hinnat ovat olleet ihan järkeviä, noin 30 000–50 000 euroa kappaleelta. Tietysti yksittäisiä mielettömän kalliita voi joukossa olla. Ja silloin kun he ovat ostaneet valmiiksi rakennettua, kohteet ovat olleet kalleimmasta päästä.”
Venäläinen haluaa naapurin viereensä
Yksi aivan selkeä piirre venäläisten tekemistä kaupoista löytyy: he haluavat ostaa kokonaisia rantoja.
”Saattaa olla sellaisia rantakaavoja, joista kaikki tontit on myyty venäläisille”, Väänänen kertoo. Esimerkiksi Ruokolahdelta on myyty yhdellä kaupalla seitsemän rantatonttia.
Venäläinen loma-asumisen filosofia näyttää olevan aivan erilainen kuin suomalainen. Kun suomalainen hakee mahdollisimman yksinäistä erämajaa keskeltä korpea, venäläinen haluaa rakentaa oma-
kotitasoista loma-asumista ystäviensä ja tuttaviensa keskuuteen.
Tällainen venäläinen ostajaporukka ilmoitti viime vuoden kesäkuussa olevansa kiinnostunut ostamaan syrjäisestä Pettilän kylästä vuosia myynnissä olleet Savitaipaleen kunnan omakotitalotontit.
Kysely yllätti kunnaninsinööri Jaakko Nopasen. Saimaan rannan tuntumassa sijaitsevat tontit lohkottiin ja hinnoiteltiin jo viime vuosikymmenellä. Kiinnostuneita ostajia ei ole löytynyt. Marraskuussa kuusi metsäistä tonttia myytiin venäläisostajille loma-asumiskäyttöön.
”Tähän tulee yhdyskunta. Ostajilla ei ollut vaatimuksia palveluista. Rannasta on kyselty, ja kunta suhtautuu myönteisesti rannan kehittämiseen ja laiturin tekoon”, Nopanen kertoo.
Tontit myytiin sillä hinnalla, jolla ne olivat alunperinkin tarjolla, eli 5000 eurolla kappaleelta.
Kunnan kannalta kauppa ei ollut erityisen kannattava, sillä jatkossa loma-asukkaat eivät tuo kunnalle suoraan muuta tuloa kuin kiinteistöveron. Välillisesti loma-asukkaat toki tuovat rahaa esimerkiksi ostosten ja käyttämiensä palvelujen kautta. Vakituiset asukkaat toisivat paljon enemmän, mutta valitettavasti Pettilän tonteille sellaisia ei löytynyt.
Tähän ongelmaan on törmätty monissa muissakin kaakkoissuomalaisissa kunnissa, missä venäläiset ovat ostaneet omakotitalotontin ja rakentaneet talon, jota kuitenkin käytetään vain loma-asuntona eli datshana.
Esimerkiksi Imatran kaupungin tonteista on tänä vuonna lähes puolet myyty venäläisille. Savitaipaleen naapurikunnassa Taipalsaarella Konstun asuinaluetta kutsutaan pikku-Pietariksi taajan venäläisasutuksensa vuoksi.
Nopanen pitää Pettilän kylän tonttikauppoja eräänlaisena harjoitteluvaiheena. ”Lisäkyselyitäkin on venäläisiltä tullut, mutta katsotaan ensin nämä kokemukset. Ainakaan tällä hinnoittelulla tontteja ei enää myydä.”
Suurimmat tunteet jo laantuneet
Tonttien myynti venäläisille ei ole Savitaipaleella nostattanut sen suurempaa keskustelua. ”On ihmisiä, jotka ovat sitä vastaan, mutta monet toivottavat uudet loma-asukkaat tervetulleiksi kylälle. Itse odotan, että kylälle tulisi lisää toimintaa”, pohtii kyläyhdistys Veskansan sihteeri Asta Kuorttinen.
Veskansan toiminta-alueella on noin 200 vakituista asukasta. Kesäisin joukko paisuu jopa 1300:aan, kun mökkiläiset saapuvat.
Reilun kymmenen vuoden aikana Savitaipaleella on tapahtunut melkoinen asennemuutos.
1990-luvun puolivälissä venäläinen ostajaryhmä oli kiinnostunut Savitaipaleen kirkonkylässä sijaitsevasta Olkkolan kartanosta. Tuolloin puheet venäläisten tulosta nostattivat ison kohun ja kansanliikkeen. Kunta löysi kartanolle kotimaisen yrittäjän vuokralaiseksi.
”Silloin epäluulot olivat erittäin suuria. Nyt venäläisiin on alettu tottua”, Nopanen sanoo.
Ja mikäpä olisi tottuessa, kun venäjänkielinen radiokanava tarjoaa ohjelmiaan ja kaupoista saa sujuvan palvelun venäjäksi. Lomasesonkiaikana vaikkapa Lappeenrannassa kävijä saattaa kauppajonossa tai liikennevaloissa miettiä, tuliko se raja sittenkin ylitettyä vahingossa. Venäläisyys on kaakossa läsnä, muutenkin kuin rekkajonojen muodossa.
Kauppa ja matkailu kasvussa
Venäläisten läsnäolo merkitsee paitsi kulttuurillista sopeutumista, myös taloudellista sopeutumista. Lappeenranta ja Imatra ovat tax free -kaupan tilastoissa kakkonen ja kolmonen heti Helsingin jälkeen. Kaupan ja matkailun kasvu on paljolti venäläisten aikaansaamaa. Venäläiset tuovat kaakkoon miljoonia euroja ja satoja työpaikkoja.
Noin kymmenen kilometrin päässä Pettilän kylästä asuva rakennus- ja matkailuyrittäjä Kimmo Illukka aloitti 2000-luvun alussa lomamökkibisneksen tavoitteenaan nimenomaan venäläisten matkailijoiden houkuttelu. Suunnitelma onnistui: noin 95 prosenttia Illukan korkeatasoisen lomamökin vuokralaisista tulee Venäjältä.
Illukan mukaan matkailuyritys pyörii venäläisten varassa.
”Suomalaiset eivät ole valmiita maksamaan mökistä sitä hintaa, että bisnes kannattaisi. Jos venäläisiä ei olisi, ei pärjäisi.”
Asiakkaat ovat useimmiten pietarilaisia.
”Auto maksaa monesti enemmän kuin tämä mökki”, Illukka luonnehtii asiakkaitaan.
Venäläisasiakkaille hinta ei ole ongelma. Se joko maksetaan tai ei makseta, mutta koskaan siitä ei tingitä. Illukan mökin viikkohinta lähtee 1680 eurosta.
Vaativia venäläisasiakkaat ovat, ja aluksi pelisäännöissä oli opettelemista.
”He eivät esimerkiksi peruuta varauksiaan. Varausmaksun pitää olla niin suuri, että se kattaa peruuntumisesta koituvat tappiot.”
Kaiken kaikkiaan Illukalla ei ole moittimista asiakkaissaan. Venäläisasiakkaat ovat hänen mukaansa erittäin siistejä ja käyttäytyvät fiksusti. Englannin kielellä pärjää hyvin.
”Jos vanhemmat eivät osaa englantia, niin ainakin lapset osaavat.”
Luonnonrauhaa
ja hiljaisuutta
Varakkaat venäläismatkailijat hakevat Suomesta luonnonrauhaa ja hiljaisuutta vastapainoksi miljoonakaupunkien hulinalle.
”Moni asiakas sanoo, että on hienoa, kun voi päästää lapset ulkoilemaan keskenään eikä tarvitse vahtia koko ajan”, Illukka toteaa.
Sijainti, eli syrjäinen paikka upealla Saimaan rannalla houkutteli venäläissijoittajia myös viime kesänä, kun taipalsaarelainen hotelli Saimaanranta vaihtoi omistajaa. Korpihotelliksi tituleerattu vuonna 1983 rakennettu paikka kokee lähivuosina melkoisen mullistuksen, jos johtaja Tatjana Koposen suunnitelmat toteutuvat.
”Tästä tehdään viiden vuoden kuluessa pietarilaisella mitta-asteikolla neljän tähden hotelli. Muutoksia ei tehdä heti, vaan vähitellen. Ensi vuonna teemme keittiöremontin, ja sen jälkeen aiomme palkata suomalaisen kokin rinnalle pietarilaisen kokin.”
Koponen korostaa, että muutos tehdään hienovaraisesti. Paikallisten suosima pizza tulee säilymään ruokalistoilla.
Koponen ei missään tapauksessa halua, että Saimaanranta leimautuu pelkästään venäläisten paikaksi. Näin on hänen mielestään käynyt jo joillekin suomalaiskohteille.
”Haluamme suomalaisia, venäläisiä ja keskieurooppalaisia asiakkaita.”
Saimaanrannasta voidaan Koposen mielestä kehittää kansainvälisesti vetovoimainen lomakohde. Se edellyttää, että asiakkaille järjestetään mielenkiintoista tekemistä ympäri vuoden.
”Täällä ei ole yhtään lomakeskusta, jossa olisi tarjolla kylpylä tai hoitopalveluita.”
Saimaanrannan hotellissa on neljä vakituista työntekijää. Hotellissa on suomalaisomistuksessa eletty varsinkin talvisin hiljaiseloa.
Pätevän henkilökunnan löytäminen on Koposen mukaan kasvavalle yritykselle haaste. Työntekijöiden pitäisi olla kielitaitoisia, mutta venäjän kielen taito ei ole ammatti. Koponen korostaa, että hän vaatii henkilökunnaltaan kansainvälisen tason ammattiosaamista.
”Minulla ei ole kovin positiivisia kokemuksia venäläisistä työntekijöistä”, Koponen toteaa.
Kaakkois-Suomen matkailumahdollisuuksiin Koponen uskoo. Hänen mielestään potentiaalia ei ole kaupungeissa, vaan nimenomaan Saimaanrannan kaltaisissa syrjäisissä paikoissa.
”Mitä tarjottavaa Lappeenrannalla voisi olla pietarilaiselle? Mahdollisuudet ovat rajalliset. Kaupunki on menettänyt vanhat rakennuksensakin.”
Rajan läheisyys on Koposen mielestä venäläisturisteille tärkeä asia. On hyvä, että rajan ylityksen jälkeen ei tarvitse enää matkustaa tuntikausia lomakohteeseen.
Rajalta on suurin piirtein yhtä pitkä matka Pietariin ja Helsinkiin. Pietarin ja Lappeenrannan välimatka on noin 250 kilometriä.
Adressi kiihdytti keskustelua
Venäläisten lisääntynyt kiinteistökauppa nousi valtakunnan medioiden otsikoihin viime kesänä, kun ruokolahtelainen kunnanvaltuutettu Suna Kymäläinen (sd.) ryhtyi keräämään kansalaisadressia muiden kuin EU-kansalaisten kiinteistönomistusoikeuden rajoittamiseksi Suomessa.
Kymäläinen ehdotti mallia, jossa EU:n ulkopuolisen maan kansalaisen pitäisi asua vähintään viisi vuotta Suomessa, ennen kuin tämä voisi hankkia kiinteää omaisuutta. Vastaava malli on käytössä muun muassa Ahvenanmaalla.
Adressi herätti laajan keskustelun puolesta ja vastaan. Siitä Kymäläinen on pahoillaan, että osa poliitikoista ja mediasta leimasi adressin rasistiseksi.
”Tarkoitukseni oli nostattaa keskustelua aiheesta, josta joka puolella puhuttiin, mutta johon kukaan esimerkiksi poliitikoista ei oikein tarttunut”, Kymäläinen kertoo.
Venäjästä puhuminen vaikuttaa yhä olevan suomalaisille jonkinlainen tabu.
”Osalla nousee karvat pystyyn ja osalla herää pelko.”
Kolmikymppinen ruokolahtelainen perheenäiti sai kuulla ihmettelyä siitä, miten hän uskaltaa tuoda julki venäläisiä koskevan aloitteen.
Pelkoon Kymäläinen törmäsi myös nimien keruussa. Adressiin kertyi yli 3400 nimeä, mutta häneen otti yhteyttä lukuisia sellaisia ihmisiä, jotka olisivat halunneet allekirjoittaa, mutta eivät uskaltaneet. Joku kysyi jopa, saisiko allekirjoittaa peitenimellä, ettei joutuisi mustalle listalle.
Kymäläisen mieltä lämmitti se, että monet venäläisten kanssa päivittäistä työtään tekevät ihmiset allekirjoittivat adressin. Heidän kohdallaan ei varmasti ollut kyse rasistisesta suhtautumisesta, vaan aidosta ja asiallisesta huolesta.
Asialinjalla on vaikeaa pysyä, kun puhutaan maanomistuksen kaltaisesta tunteita herättävästä asiasta.
”Keskustelu ei pysynyt ollenkaan neutraalilla tasolla. Se sotkeentui heti ihmisiin ja kansallisiin piirteisiin”, Kymäläinen pahoittelee.
Kymäläinen luovutti adressin kansanedustajille syyskuussa. Toistaiseksi asia ei vaikuta Helsingissä edenneen. Tukeakin aloite on saanut, esimerkiksi ruokolahtelainen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on myöntänyt, että omakotitalojen käyttö vapaa-ajanasuntoina voisi olla sellainen asia, johon olisi syytä puuttua.
Adressin synnyttämän, kuukausia kestäneen puhelu-, haastattelu- ja sähköpostirumban aikana Kymäläiseen otettiin vain yhden kerran yhteyttä Venäjältä.
”Pietarilainen uutistoimisto halusi haastatella minua. Mutta sen jälkeen kun kirjoitin heille adressistani sähköpostilla, he eivät enää palanneet asiaan.”
Kaikkea ei saa edes rahalla
Vaikka venäläisiin on Kaakkois-Suomessa totuttu, kaikki eivät silti myy esimerkiksi mökkitontteja venäläisille. Yksityisten metsänomistajien kiinteistöjä välittävän Kaakkois-Suomen Metsätilat Oy LKV:n toimitusjohtaja Markku Vaario vahvistaa, että osa myyjistä haluaa myydä vain suomalaiselle ostajalle, sanoipa laki mitä tahansa.
Venäläiset olisivat kyllä kiinnostuneita ostamaan enemmän rantatontteja, mutta yksityisten tonttien tarjonta on kaiken kaikkiaan niukkaa. Sen sijaan metsätiloista venäläiset eivät ole olleet Vaarion mukaan lainkaan kiinnostuneita.
Tonttikauppa käy vilkkaasti, mutta toisinaan ulkomaalaisiin ostajaehdokkaisiin suhtaudutaan varauksella – olipa kyse sitten periaatteesta, isänmaallisuudesta, rasismista tai jostakin muusta. Myyjällä on vapaus myydä tai jättää myymättä, hinnasta riippumatta.
”On ollut sellaisia tapauksia, että tontti on myyty suomalaiselle halvemmalla kuin venäläisostaja on tarjonnut”, Vaario sanoo.
Venäläiset tuovat kaakkoon miljoonia euroja ja satoja työpaikkoja.
”Joku kysyi, saisiko alle-
kirjoittaa peitenimellä, ettei joutuisi mustalle listalle.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
