Vapaan maailman johtaja haussa

Mielipide

6.11.202001:00

Kolumni

Eero Heinäluoma

Yhdysvaltain presidenttiä kuvattiin aikanaan vapaan maailman johtajaksi. Siksikin Yhdysvaltain presidentinvaalien seuraaminen on ollut jossain määrin kärsimysnäytelmää.

Vaalikäytännöt vaihtelevat osavaltiokohtaisesti. Jokaisella osavaltiolla on omat säädöksensä myös siitä, millä perustein ja milloin voi äänestää etukäteen postitse. Ohjeet vaihtelevat myös siitä, koska äänten laskeminen aloitetaan ja päätetään.

Istuva presidentti on kuukausia ennen vaaleja ruokkinut epäluuloja vaalien rehellisyydestä. Voi vain kuvitella, miltä suomalaisesta äänestäjästä tuntuisi, jos istuva presidentti ennen vaaleja epäilisi väärinkäytöksiä, joilla hänen uudelleenvalintaansa yritetään estää.

Vuonna 2000 George Bush tuli valituksi sen jälkeen, kun Yhdysvaltain korkein oikeus oli äänestyspäätöksellä keskeyttänyt vaalien tarkastuslaskennan Floridassa. Äänestyspäätös noudatti tuomareiden puoluekantoja. Presidentti Trump on jo nyt ilmoittanut vievänsä ääntenlaskennan tuomioistuimeen ja aina korkeimpaan oikeuteen saakka. Hänellä on epäilemättä mielessään 20 vuoden takaiset tapahtumat. Ja kolmen tuomarinimityksen jälkeen korkeimman oikeuden tuomareiden republikaanienemmistö on tukevoitunut 6-3 lukemiin.

Presidentti tälläkin kertaa valitaan. Ja hän taatusti on maailman suurin vallankäyttäjä. Yhdysvaltain presidentin ulkopoliittinen vaikutus tuntuu koko maailmassa Aasiasta Eurooppaan, Karibialta Lähi-itään.

Saksan liittokansleri Angela Merkelin johtopäätös Trumpin ensimmäisistä vuosista oli, että Euroopan pitää oppia elämään omilla jaloillaan. Tämä ajatus on kovaa valuuttaa edelleenkin.

Trumpin yksi keskeinen linjaus on kuitenkin oikea ja edelleen ajankohtainen: Euroopan pitää ottaa enemmän vastuuta omista tekemisistään ja omasta puolustuksestaan.

Trump ei ole ollut suuri monenkeskisen yhteistyön kannattaja, mutta hänen kritiikkinsä eurooppalaisista vapaamatkustajista on sinällään oikea. Miksi ihmeessä Euroopan talousveturi Saksa edelleenkin katsoisi Atlantin taakse, kun puolustuksen voimavaroista päätetään?

Presidentistä riippumatta Euroopan unionilla on perusteet hakea hyvää yhteistyötä uuden mantereen kiistattoman talousmahdin kanssa. Yhtä selvää on, että Eurooppa ei voi ripustaa omaa turvallisuuttaan ja omaa toimintaansa siihen, kuka kulloinkin amerikkalaisessa vaalijärjestelmän painiottelussa tulee päällimmäiseksi.

Ranskan presidentti Macron on pari vuotta puhunut Euroopan strategisesta autonomiasta. Ranska onkin jo pitkään halunnut edistää Euroopan omaa, Yhdysvalloista riippumatonta suorituskykyä. Puolustuspolitiikasta strategisen autonomian käsite on parhaillaan siirtymässä myös eurooppalaiseen teollisuuspolitiikkaan. EU:n tulee varmistaa, että maanosamme teollisuudella on edellytykset pärjätä kilpailussa muiden maailmanjättien kanssa.

Trumpin kauden jäljiltä usko vapaan maailman rikkumattomaan keskinäiseen solidaarisuuteen ja Yhdysvaltain johtajuuteen on saanut useammankin lommon. Kestävä johtopäätös onkin eurooppalaisen yhteistyön tiivistäminen niin turvallisuudessa kuin taloudessa.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.)

Euroopan pitää ottaa enemmän vastuuta omista tekemisistään ja omasta puolustuksestaan.