Lapsuuden museo etsii uutta kotia

Minulla on juuret maaseudulla ja myös sydän. 70-luvulla, kun olin nuori, maatalous ei ollut muotia. Kielten opiskelut veivät minut kaupunkiin ja myöhemmin maailmalle. 20 viime vuotta olen asunut Ranskassa, nyt uudestaan maaseudulla.

Matkustaminen teki minut keräilijäksi. Vuonna 1985 aloin kerätä nukkeja, nalleja, vanhoja leluja, koulumuistorekvisiittaa ja kaikkea lapsuuteen liittyvää. Vuonna 2000 perustin Nukkenallemuseon Etelä-Ranskaan. Tänä vuonna juhlitaan 20. toimintavuotta.

Esitteissämme puhutaan aina yli 2 500 kappaleen kokoelmastani, vaikka todellisuudessa nukkeja, nalleja ja leluja on paljon enemmän.

Vanhin nukke on 1700-­­luvun lopusta. Mukana on paljon kaikkea 1800-­luvulta, koska historia kiehtoo minua. Erikoisuuteni on yli 70 nukketaloa 1800-luvulta tähän päivään. Vanhoja nalleja on kaikkiaan 319. Vanha koululuokka oikeine pulpetteineen.

Haen kansainväliselle kokoelmalleni uutta näyttelypaikkaa Suomesta esimerkiksi jostain museosta.

Jossakin maaseudun pikkukaupungissa kokoelma voisi olla vetonaula ja tuulahdus muualta maailmasta. Niin voi matkustaa ajassa ja paikassa. Tavallaan yksi keino elävöittää maaseutua, tuoda ihmisiä, turisteja.

Vaikka kokoelmani ei olisi paikallishistoriaa, erilaisuudellaan se voisi olla suosittu. Näiden lapsuuden muistojen kautta tulee esille maailman historiaa.

Museokävijät sanovat joskus, että he eivät olisi uskoneet löytävänsä hiljaisen pikkukylän keskeltä tällaista kotimuseota.

Museon nettisivut ovat: http://myoldbear.free.fr