Pääsetkö huoletta lomalle?

Viljelijöiden työhyvinvointi on puhuttanut viime aikoina paljon – aiheellisesti. Myös eri tutkimuksissa on todettu jaksamisongelmien kasvaneen.

Maitotilan hyvä vointi -tutkimuksessa muutama vuosi sitten hyvinvointia parantavina tekijöinä nousivat esiin kannattavuuden paraneminen, lomituspalvelut, koulutus ja työterveyshuolto.

Heikko rahatilanne onkin kärjistänyt tilanteen monella erittäin hankalaksi. Eläimet on hoidettava joka ikinen päivä, oli rahaa tai ei. Ja oli voimia tai ei.

Lomituspalvelu on kotieläintiloille tärkein hyvinvointipalvelu, sillä se mahdollistaa irrottautumisen työstä. Samalla sitä pitäisi pystyä kehittämään niin, että se vastaa myös kehittyvien tilojen tarpeisiin ja että se on lomittajien kannalta kiinnostava ja vetovoimainen työ.

Karjatilat ovat hyvin erilaisia: työ ja tarpeet ovat erilaiset lypsykarjatilalla, kananmunantuotantotilalla, porsastuotantotilalla tai vaikkapa emolehmätilalla.

Suurin piirtein samankokoisilla, saman tuotantosuunnan tiloillakin on paljon eroja johtuen esimerkiksi tuotantorakennuksen tyypistä, koneistuksesta ja valituista tuotantotavoista. Niitä voi olla vaikea hahmottaa, ellei toimialaa tunne ja tarkastelee pelkästään tilastoja.

On kuitenkin mahdotonta sanoa, kenen valitsema tuotantotapa, koneistus tai työmenetelmä on se oikea tai paras. Jollain tilalla painottuu enemmän työvoiman käyttö, toisella pääomavaltaisuus, eli koneistus.

Yksinyrittäjän on ollut pakko korvata työvoimaa koneistamalla, kun taas kahden tai useamman yrittäjän tilalla on voitu koneistaa vähemmän, kun ihmistyövoimaa on enemmän käytettävissä. Kyse on myös taloudellisista panostuksista. Suuret muutokset ovat mahdottomia nopeasti. Investoinnit ovat pitkäkestoisia. Kahden yrittäjän tila ei siis suinkaan ole epäonnistunut työn suunnittelussa, jos siellä karjanhoitotöihin menee enemmän aikaa, kuin yhden yrittäjän tilalla!

Erilaisten tilojen näkökulmasta sosiaali- ja terveysministeriön lomitustyöryhmän viime perjantaina julkaistussa raportissa ehdotettu tilakohtainen lomitus on ongelmallinen. Kotieläintila sitoo työhön joka ikiseksi päiväksi, myös viikonloppuisin. Siksi lomituspalvelun jousto on elintärkeä.

Jos viljelijä haluaa joskus lomalle perheen kanssa, kaveriporukan yhteiselle reissulle tai vaikkapa harrastuksen pariin muutamaksi päiväksi, siihen on käytettävissä tuo rajallinen määrä vuosilomapäiviä. Niitä on nyt 26 per yrittäjä, uudessa ehdotuksessa 31 per tila. Siis keskimäärin noin yksi päivä joka toinen viikko.

Kun tilalla on useampia yrittäjiä, voi olla hankalaa järjestää yrittäjien yhteiset menot ja intressit. Joillakin tiloilla, vaikkapa tilayhtymissä, joissa yhtymäkumppanit ovat naapuruksia, eivätkä saman perheen jäseniä, on työt lähtökohtaisesti suunniteltu niin, että yksi yrittäjistä on aina tilalla. Silloin kyse on myös riskienhallinnasta.

Tuon kokoluokan tiloilla ei kuitenkaan työstä irrottautuminen aina onnistu vain työkierron järjestelyin, vaan todella tarvitaan ammattitaitoinen lomittaja korvaamaan yrittäjän työpanosta. Joillekin tiloille ehdotettu tilakohtaisuus toki sopii mainiosti.

Onnistuneen lomituksen kannalta tärkeintä on lomittajan ammattitaito.

Me tarvitsemme päteviä, ammattitaitoisia, sitoutuneita ja vastuuntuntoisia lomittajia. He ovat maatalousyrittäjän kumppaneita ruokaturvan ja eläinten hyvinvoinnin varmistajina. Lomittajan työn pitää olla jatkossakin houkutteleva vaihtoehto ammattilaisille.

Maakunnat saavat kantaakseen suuren vastuun lomituspalveluiden järjestäjinä. Joillekin maakunnille ehkä kyseessä on hyvin pieni nyanssi kaiken sote-hässäkän keskellä. Sen merkitys on kuitenkin valtavan suuri palvelun piirissä oleville tiloille. Vaalitaan ainutlaatuista lomitusjärjestelmäämme!