Keksin mahtavan bisnesidean, joka toisi turisteja maalle

Summasen oivallus liittyi suosittuun pyöräilyreittiin. Kuvituskuvassa pyöräilijöitä Kemiönsaaressa. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Koti|Yritykset

25.7.202606:00

Kolumni

Petteri Summanen

Seuraan uutisia. Ennätyshelteistä kärsivien Euroopan maiden lomat ajoittuvat elokuulle, joten pahimmat helteet voivat olla vasta edessä. Kun hätätiloja on julistettu jo kesäkuussa, alkavat ihmiset paeta kuumuutta.

Luovan alan yrittäjänä näen mahdollisuuksia. Miksen houkuttelisi Välimeren alueen kärvistelijöitä viileämpään lomanviettoon Saimaalle?

Oivallukseni liittyi suosiotaan kasvattaneeseen pyöräilyreittiin. Fillarisesonkiin voisi iskeä kaivatuin palveluin, itsensä työllistäen.

Lähellä toimivan pyöräilylautan maine nousee kohisten. Voisiko trendistä hyötyä?

Aloin soitella alueen vastuuhenkilöille. Kunta ja läheinen kaupunki suhtautuivat ideaani myötämielisesti. He tsemppasivat tarttumaan tuumasta toimeen. Huoltopaikka täydentäisi pyöräilyreitin palvelutarjontaa, ja aluetta markkinoiville nettisivuille saataisiin vetovoimaista sisältöä. Tästä hyötyisivät siis kaikki.

Tien varteen rajoittuva metsätilani toimisi mainiona alustana yritykselle, joka tarjoaisi alkuun kahvilatoimintaa ja kalustohuoltoa. Tämä tarkoittaisi lopulta WC-tilojen, suihkujen, grillipaikan ja huoltokontin hankkimista. Sähköpyöräilijöille tarvittaisiin latauspiste, tottakai.

Toiminta laajenisi jo toisena kesänä käsittämään maksullisia elämyksiä, kuten telttamajoitusta, savusaunaa, sekä kalastusreissuja ja melontaa lähivesillä. Ennakkovaraukset ja rahaliikenne hoidettaisiin nettipalveluna.

Investointeja olisi siis luvassa. Haasteeksi muodostuu väistämättä koko projektin rahoitus. Etsiäkö yhteistyökumppaneita, vai kurvatako pankkiin hanketta kirittämään? Ehkä Taipalsaaren kunta nappaisi hankkeesta sähkön, veden ja starttirahan verran vastuuta?

Entäpä millaiset tuet tarjoutuisivat tällaisille ponnistukselle ja kuka niitä osaisi hakea? Kyseessähän olisi kansallinen projekti, joka torjuisi maaseudun kurjistumista ja houkuttelisi alueelle turismia. Ehkä jopa EU-tuettu kehittyvien maakuntien kärkihanke!

Täyden tilannekuvan muodostuminen vaatii noin puoli vuotta soitteluita, sähköposteja ja netin selailua.

Kunta ja kaupunki eivät kylvä resurssejaan epävarmoihin hankkeisiin. Ne odottavat parempia aikoja. He joutuvat priorisoimaan kasvaneiden tehtäviensä keskellä. Ehkä paikallinen väylähanke käynnistää toteutuessaan yrittämisen uuden aallon.

Potentiaalinen yksityinen rahoittaja tiivisti bisneksen tärkeään kysymykseen: ”Montako asiakasta laskelmiesi mukaan pysähtyy ja käyttää rahaa?”

Liiketoiminnan todelliset kustannukset olisi uskallettava ennakoida investoinneista palkkoihin. Aikatauluihin tulisi ympätä muun muassa luvitukset ja toteutus infrasta valmiiseen.

Haaveilu ja toteutus törmäävät karusti.

Eräs 15 vuotta hotellia pyörittänyt ystäväni tiivisti oman työpanokseni seuraavasti: ”Sulla ei ole varaa palkata ketään, eli teet itsestäsi itsesi orjan, jos tuohon lähdet.”

Joillakin aloilla yrittäminen ei ole pelkästään epävarmaa. Se voi olla oman talouden ja terveyden kannalta tuhoisaa. Hyvään saumaan osuminen voi tuottaa tulosta, mutta mainiossakin ponnistuksessa riskit ryhtymisestä kaatuvat lopulta yrittäjän niskoille.

Muistossa on vielä vahvasti korona-aika. Valtiovallan sulkutoimet tappoivat tuhansia yrityksiä.

Vajaan vuoden käynnistyshankkeeni tuotti ennen hyytymistään hurjan määrän näkemyksiä, neuvoja ja vihjeitä. Varoittajat suojelivat, eivät lytänneet.

Halua piisaisi, mutta tässä kohtaa vetäydyn – toistaiseksi!