Heinäluoma: Edessä oleva vuosi voi olla Ukrainalle ratkaiseva

Savupatsas nousee Moskovan lähistöllä sijaitsevasta öljynjalostamosta Ukrainan tekemän drooni-iskun jälkeen. Kuvituskuva. Kuva: AFP / Lehtikuva

Mielipide|Politiikka

24.7.202606:00

Kolumni

Eero Heinäluoma

Venäjän valloitussota Ukrainassa jatkuu viidettä vuottaan. Alun perin kolmipäiväiseksi kaavailtu operaatio on muuttunut kulutussodaksi, joka näkyy nyt yhä selvemmin myös venäläisten arjessa. Öljyvarastoihin ja jalostamoihin kohdistuvat iskut Pietarista Uralille asti herättävät Venäjän kotirintamalla kiusallisia kysymyksiä. Eikö valtiojohto pysty suojelemaan edes omia kansalaisiaan, ja ovatko sodan alkuperäiset tavoitteet mitenkään toteutettavissa?

Kun Venäjä kirjoittaa nimeään historian häpeäsivuille, kirjoittaa Ukraina nimensä selviytymistaistelujen kunniatauluun. Heidän taistelutahtonsa pysäytti ”erityissotilasoperaation” alkuunsa ja on tänä keväänä lähes pysäyttänyt venäläisten etenemisen Itä-Ukrainassa. Ukrainan vahvuuksia sodassa ovat olleet luovuus ja innovaatiot. Droonit hidastavat hyökkääjän etenemistä rintamalla ja tuovat sodan vaikutukset myös Venäjän kotirintamalle.

Euroopan unioni on ukrainalaisten olemassaolotaistelun tukemisen tärkein tekijä. EU ja sen jäsenmaat ovat tukeneet Ukrainaa yli 210 miljardilla eurolla. Yksin Suomen tuki Ukrainalle on 4,6 miljardia euroa, josta 3,4 miljardia on sotilaallista tukea. Vastuu tuesta on siirtynyt eurooppalaisille Trumpin lopetettua Yhdysvaltojen taloudelliset avustukset. EU-huippukokouksessa Ukrainalle luvattiin vielä 180 miljardia lisälainoitusta tälle ja ensi vuodelle.

Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan 2022 järkytti niin kansalaisia kuin valtiollisia päättäjiäkin Euroopassa. Venäjän hyökkäys pakotti eurooppalaiset kysymään, voiko 2000-luvun Euroopassa valtioiden välisiä ristiriitoja edelleen ratkaista sodalla ja väkivallalla.

Euroopan unioni käyttää koko talousvoimaansa Ukrainan tukemiseen ja Venäjän sotavoimien pysäyttämiseen. EU:n Venäjää moninkertaisesti suurempi talous luo Moskovalle pitkän aikavälin paineita. Talouspakotteet purevat ja eristäytyneisyys tuhoaa Venäjän menestysmahdollisuuksia. Talouden modernisaatio on pysähtynyt, ja investoinnit kärsivät.

Tähän saakka Euroopan yhtenäisyys on kestänyt yllättävänkin hyvin Venäjän aggression edessä. Yhtenäisyys on varmasti ollut yllätys Moskovassa, jossa EU:ta ei ole perinteisesti noteerattu kovin korkealle. Seuraava testi EU:n Ukrainan tuelle on Ranskan presidentinvaalit huhtikuussa. Marine Le Penin voitto voisi muuttaa koko unionin Ukraina-politiikan suuntaa. Kaikki katseet ovatkin nyt Ranskassa ja Venäjä yrittää sinnitellä sodankäynnissä ensi kevääseen.

Venäjä valmistautuu omiin syksyn duumavaaleihin mollivoittoisesti. On mahdotonta arvioida, synnyttävätkö pitkittyneet polttoainejonot protesteja vielä vaalien alla. Vaalien ohjaaminen haluttuun lopputulokseen voi osoittautua vaikeaksi, jos television ja arkitodellisuuden viestit ovat radikaalisti erilaisia.

Kaikissa maissa kansalaisilla on viime kädessä mahdollisuus laittaa maailmanhistorian kulkua uusiksi. Siksi edessä oleva vuosi voi olla Ukrainalle ratkaiseva.

Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).