Pää pois pensaasta!

MT:ssä on kohistu tutkijoiden esittämästä puun käytön lisäämisen kritiikistä. Oman tuohtumuksen ja Antti Asikaisen arvovallan voimalla MT on tyrmännyt huolen lisääntyvien hakkuiden luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastolle aiheuttamasta uhasta – tarkemmin valaisematta lukijoille, miksi tutkijat ovat huolissaan.

Onko huoli siis turha, ja biotalouden kritiikki voidaan vaaratta sivuuttaa?

Puun käytön suunniteltu lisäys lähinnä korvaisi fossiilisia polttoaineita ja tuottaisi lyhytkestoisia tuotteita. Silloin puuston sitoma hiili päätyisi nopeasti ilmakehään.

Hakatun puuston tilalle kasvava puusto sitoo takaisin hakkuun seurauksena vapautuneen hiilen noin sadassa vuodessa. Mutta jos halutaan tehokkaasti estää ilmastonmuutosta jo lähivuosikymmeninä, se ei onnistu korvaamalla fossiiliset hiilipäästöt puuston hiilipäästöillä.

Se onnistuu, kun fossiilisen hiilen käyttöä vähennetään radikaalisti ja samalla metsiemme tehokkaasti sitomaa hiiltä ei vapauteta enenevässä määrin ilmakehään, vaan sidotaan puustoon ja pitkäikäisiin puutuotteisiin.

Moni vanhoista metsistä ja lahopuusta riippuvainen laji on uhanalainen, koska metsät uudistetaan nuorina ja puut pyritään saamaan tehtaalle – ei lahoamaan metsiin.

Helpoin tapa lisätä puun käyttöä on hakata metsät entistä nuorempina ja kerätä puu metsistä entistäkin tehokkaammin talteen. Näin uhanalaisten lajien tilanne huononisi entisestään.

Lahopuuta voidaan toki hakkuiden yhteydessä aktiivisesti tehdä metsiin. Ja kuten Heli Peltola totesi, metsistä voidaan saada lisää puuta myös metsän kasvua parantamalla.

Metsät ovat Suomelle taloudellisesti hyvin tärkeitä. Siksi on oleellista, että toiminnan mahdolliset haittavaikutukset tunnistetaan, tunnustetaan ja sitten aktiivisesti torjutaan.

Jos panemme biotalouden nimeen vannoen pään pensaaseen, EU-sääntely, kansainväliset sopimukset ja ennen kaikkea metsäteollisuuden tuotteiden ostajat antavat meille vielä mojovan potkun persuksiin!