Elämää vankilan jälkeen?
Kulttimaineen saavuttaneen Konnunsuon baarin omistaja Piipa Kurttila uskoo kylän elämän jatkuvan vankilan lähdöstä huolimatta.
Vangin läksiäisterveiset. Vankilassakin kukkii toisinaan huumori, kaikesta huolimatta.
Hyvä porukkahenki ja huumori ovat tarpeen lakkautettavan vankilan arjessa. ”Ja välillä vähän herkistellään”, toteavat Helge Laamanen, Lea Lehtonen ja Jukka Suomi.
Kolmosen selliosasto ammottaa tyhjyyttään.Konnunsuon vankilan loppu häämöttää. Vankilan ja koko kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kylämiljöön tulevaisuus on iso kysymysmerkki. Kantri kävi katsomassa, mitä Konnunsuolle kuuluu vuosi lakkauttamispäätöksen jälkeen.
Konnunsuon kohtalo
Vuonna 1918 perustettu Konnunsuon vankila suljetaan vuoteen 2012 mennessä. Hallitus päätti yksimielisesti asiasta vuosi sitten.
Oikeusministeri Tuija Braxin allekirjoittama päätöspaperi on teipattu vankilan johtajan Lea Lehtosen toimiston seinälle. Lehtonen ottaa paperin seinältä ja toteaa, ettei päätöstä ole vieläkään helppo hyväksyä.
”Se olisi helpompaa, jos olisimme tehneet työmme huonosti. Yleensä hyvästä työstä saa kiitoksen, mutta nyt kävi näin”, Lehtonen sanoo.
Lakkauttamispäätös otettiin Konnunsuolla järkyttyneenä vastaan. Eikä ihme, sillä pahimpien arvioiden mukaan lakkauttaminen on kuolinisku koko kylälle. Samalla katoaa 130 ihmisen työpaikka.
”Tunnelma on kuin jäitä polttelisi. Työnilo ja jaksaminen ovat ajoittain kateissa, sillä innovatiivinen kehitystyö ja uuden luominen loppui kuin seinään. Joka toinen päivä tuntuu siltä, että vankilan äkkilopettaminen olisi ollut parempi vaihtoehto kuin hidas alasajo. Nostan hattua meidän työntekijöille, että ovat kaikesta huolimatta tehneet töitä entiseen malliin”, Lehtonen kiittelee.
Toiminta hiipuu hiljalleen
Konnunsuon alasajo alkoi heti lakkauttamispäätöksen tultua julki. Vankien määrä on jo kutistunut puoleen entisestä ja henkilökuntakin on vähentynyt kymmenillä. Kokonaisia osastoja on suljettu ja kalustoa myyty.
”Kesällä oli viikkoja, jolloin päivittäin joku tuli ovelleni ja sanoi, että nyt mie lähden. Työkaverien hyvästely on tuntunut oudolta, koska Konnunsuolla on ollut hirveän pieni henkilökunnan vaihtuvuus. Yleensä täältä jäädään eläkkeelle, eikä jäädä pois. Se kertoo siitä, että työntekijät ovat olleet tyytyväisiä paikkaansa, mikä ei ole itsestäänselvyys joka vankilassa.”
Eniten Lehtosta on huolestuttanut henkilökunnan jaksaminen ja tulevaisuus. Monille lähtö on ollut haikea ja henkisesti raskas. Lähtöitkujakin on tirautettu. Vaikka kaikille työntekijöille on luvattu koulutusta vastaavaa työtä muissa Suomen vankiloissa, monellakaan ei ole mahdollisuutta lähteä.
”Meillä on monen polven vartijoita, joilla on Etelä-Karjalassa talot, perheet, puolisoiden työpaikat ja sukulaiset, eivätkä pakkomuutot ole helppoja. Onneksi myös Lappeenrannan kaupunki on luvannut työllistää Konnunsuon väkeä”, Lehtonen kiittelee.
Vankilan puolesta taisteltiin
Oikeusministeriö perusteli päätöstä liian kalliiksi tulevalla peruskorjauksella. Kustannuksiksi arvioitiin 30–50 miljoona euroa.
Toisena lopetuskriteerinä oli ennuste vankimäärän vähenemisestä tulevaisuudessa.
”Rikollisuuden vähenemiseen en usko. Vankilapaikkoja vähennetään, koska nyt painotetaan avoseuraamuksia eli rangaistusten suorittamista koevapaudessa ja sähköisessä valvonnassa eli ’kotiarestissa’”, Lehtonen toteaa.
Vankilan pelastamiseksi perustettu Kaikki Konnunsuon puolesta -liike sai taakseen tukijoita aina romaniyhdistyksestä kansanedustajiin ja lintuharrastajista kuntajohtajiin. Konnunsuon tukijat osoittivat mieltä Arkadianmäellä asti, mutta sekään ei riittänyt.
”Enempää emme olisi tukea voineet saada. Tämä oli koko seutukunnan yhteinen juttu. Olen ylpeä siitä, ettei kiveäkään jätetty kääntämättä. Eipähän tarvitse myöhemmin vatvoa, että jäikö jotain tekemättä. Näin jälkikäteen on vahvistunut tunne, että lakkauttaminen oli päätetty jo aikapäiviä sitten.”
Ennen Konnunsuon vankila ja sen alueet kuuluivat vankeinhoitolaitokselle. Kymmenen vuotta sitten omistajuus siirtyi valtion omistamalle Senaattikiinteistölle. Vankilan talous kiristyi yhdessä yössä, kun sen määrättiin maksamaan valtiolle vuokraa noin 1,4 miljoonaa euroa vuodessa.
”Se on pienen pojan mielessä käsittämätön juttu, että valtio maksaa itselleen vuokraa ja kompastuu siihen”, vankilan apulaisjohtaja Jukka Suomi pohtii.
Kiinteään omaisuuteen kohdistuneen vuokran myötä etenkin vankilassa harjoitettava maatalous oli liipaisimella.
”Konnunsuo on siitä harvinainen vankila, että olemme pysyneet aina budjetissamme. Myös silloin, kun määrärahojamme on leikattu kesken vuoden. Meidän työtoiminnan kate on ollut noin 30 prosenttia plussan puolella, kun muutamissa vankiloissa mennään pakkaselle”, Suomi toteaa.
Kuka ostaa vankilan?
Koska valtiolla ei ole enää lakkautuksen jälkeen käyttöä vankilan kiinteistöille ja maa- ja metsäalueelle, koko kylä myydään könttänä. 1 100 hehtaarin alueella on noin 130 rakennusta, joihin sisältyy päärakennusten lisäksi kerros-, omakoti- ja rivitaloja, navettarakennuksia, useita työpajoja ja kivikirkko.
Tarjousten jättöaika päättyi joulukuun puolivälissä. Senaatti-kiinteistöjen myyntipäällikön Jyrki Maikolan mukaan uudesta omistajasta ei vielä ole tietoa.
”Vankilaan on tutustunut monta ostajaehdokasta, joista jokaisella on ollut oma bisnesideansa. Kaiken kaikkiaan tämä on erittäin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen prosessi. Tähän kiinteistökauppaan liittyy paljon enemmän tunnetta kuin euroja”, Maikola kertoo.
Konnunsuon myyminen toteutetaan yhteistyössä ministeriön, museoviraston ja Lappeenrannan kaupungin kanssa. ”Etsimme ostajaa, joka lähtee kehittämään koko aluetta. Eiköhän sellainen löydy viimeistään vuoden 2011 loppuun mennessä”, Maikola sanoo toiveikkaana.
Konnunsuolla ollaan kuitenkin huolissaan siitä, mitä arvokkaalle kylämiljöölle tapahtuu tulevaisuudessa. ”Täällä on todella paljon kaikkea historiallisesti arvokasta jo ihan ruoka-astioista lähtien. Olisi oikeus ja kohtuus, että edes osa arvoesineistä jäisi paikallisiin museoihin. Hämeenlinnan vankilamuseo on jo tietääkseni tupaten täynnä tavaraa”, Lehtonen mietiskelee.
Lähitienoon maajussitkin kärsivät
Kello vetelee puolta päivää ja on vankilan lounasaika. Tänään on tarjolla silakkafileitä ja perunoita. Niitä syödessä tulee todenneeksi, että Suomen vankiloissa on hyvää ja terveellistä ruokaa.
Vankilan tilanhoitajan Helge Laamasen mukaan osa vankilassa syötävistä kasviksista tulee lähialueen maatiloilta. Vankilan lakkauttamisella on merkittävä välillinen vaikutus lähialueen maataloudelle.
”Ostamme perunat lähialueen viljelijöiltä, koska määräysten mukaan ruoka on hommattava kilpailutettuina ja keskitettyinä hankintoina. Ennen vanhaan vangit kantoivat päivän päätteeksi navetasta tonkallisen maitoa ruokalaan, mutta se kiellettiin EU-direktiivin myötä. Saimme myös kasvattaa perunaa omaan käyttöön, mutta kahden miljoonan kilon kellarimme on ollut tyhjillään jo kymmenen vuotta”, Laamanen kummastelee.
Vankilan sulkiessa ovensa Laamasella on takana 20 työvuotta Konnunsuolla. Sinä aikana vankeinhoito on muuttunut paljon.
”Huumeet ovat raaistaneet vankimaailmaa. Ennen vanhaan työpajalle saatettiin tulla reilusti kiljulta haisten, mutta nykyisin vedetään kaiken maailman mömmöjä. Ne tekevät ihmisestä todella arvaamattoman.”
Vankila autioituu
Konnunsuon vankilaan rakennettiin vuonna 2007 naisten päihdekuntoutusosasto. Kymmenen hengen osasto ehti toimia vain hetken. Naisvangeista muistuttavat enää lehtihyllyllä virttyvät naistenlehdet. Taulutelkkarit ja keittokomerot ovat tyhjänpantteina.
”Osasto oli toimiva ja siisti. Moni nainen päivitteli, että ihan kuin asuisi jossain loma-asunnossa”, Lehtonen myhäilee esitellessään tyhjää osastoa.
Huomattavasti karumpi on Konnunsuon vanha paljusellosasto, missä tarpeet tehdään yöaikaan kannelliseen ämpäriin. Kuuden-kahdeksan neliön kokoisiin paljuselleihin piti saneerata wc-tilat vuonna 2015 alkavassa remontissa. Vastaavia sellejä on edelleen myös Keravan, Hämeenlinnan ja Helsingin vankiloissa.
”Venäjällä tällaisiin saatetaan sulloa 12 vankia. Puolet on vuorollaan ulkona, kun toiset nukkuvat”, Laamanen tietää.
Konnunsuon vankila on puoliksi autioitunut. Kolmoskerroksen tyhjien sellien seinille on jäänyt tyttökalentereita. Yhteisen taukotilan pöydällä lojuu tuhkakuppeja, pelikortteja ja miestenlehtiä. Keittonurkkauksen kaapissa on rahkapiirakan resepti ja paistinpannun pesuohje. Seinille on teipattu Konnunsuota käsitteleviä lehtileikkeitä.
Vaatimattomista olosuhteistaan huolimatta Konnu mielletään hyväksi vankilaksi. Vankilanjohtaja Lehtosen mukaan enemmistö vangeista oli pettynyt lopettamispäätökseen, kun taas osa iloitsi pääsystä muualle.
”Moni vanki on harmitellut, kun ei saa lusia tuomiotaan loppuun täällä. Osa jää kaipaamaan luontomiljöötä, ympäröiviä peltomaisemia ja sitä, että voi herätä aamuisin linnunlauluun. En ymmärrä, miksi vankiloita sijoitetaan kaupunkikeskustojen ahtaille tonteille, joissa ei ole kunnolla toimintatilaa.”
Maatalous käy terapiasta
Konnunsuon tilanhoitajana 17 vuotta toiminut Helge Laamanen esittelee intoa puhkuen vankilan luonnonmukaisesti hoidettua kotieläintilaa, jossa on vilskettä iltapäivällä. Vangit ahertavat talikoineen aitauksissa ja traktoreita kulkee edestakaisin. Aitauksessa kirmaa lähes tuhatkiloisia Hereford-rouvia, joille yksi vangeista kuskaa puruja traktorilla.
”Olen syntyjään maalaistalosta, joten tämä työ on tuttua jo ennestään. Teen pääasiassa konehommia. Se on mukavaa ja auttaa jaksamaan vankilan arkea”, hän kehuu.
Apulaisjohtaja Suomi on todennut omin silmin, että maanviljelystyöllä on konkreettinen terapeuttinen merkitys vankien hyvinvointiin.
”Kun otsasta varpaisiin saakka tatuoitu kaveri syöttää tuttipullosta lampaankaritsaa, voidaan miettiä, kumpi hoitaa kumpaa. On äärettömän tärkeää, että vangit oppivat normaaliin työrytmiin. Moni vanki havahtuu vasta täällä, että töitä ei tehdäkään pelkästään yöaikaan ja salaa”, Suomi naurahtaa.
Vankilan alasajo näkyy myös Konnunsuon maatilalla. Pitkä rivi lehmien karsinoita ammottaa tyhjillään. Hevonen, lampaat ja satakunta lypsävää on kuljetettu muualle. Jäljellä on vielä satapäinen lauma nautakarjaa.
”Meillä alasajon näkee totaalisesti. Viljan viljely loppui menneeseen kasvukauteen. Varastoja tyhjennetään ja koneita puhdistetaan seuraavaa omistajaa varten. Niitä ei enää käytetä”, Laamanen toteaa haikeana.
Laamanen kokee, että hänen työnsä jää kesken. Monta tilusten kehittämisideaa jää käyttämättä.
”Meillä oli selvä näkemys siitä, kuinka olisimme voineet kehittää voimakkaasti perinteistä luomumaataloutta. Olimme varanneet laajoja peltoalueita, joihin EU:n rahoilla olisi rakennettu kosteikkoja luomuviljelyä varten.”
Baarissa uskotaan kylän tulevaisuuteen
Konnunsuon baari on juuri sellainen kuin keskiolutbaarit olivat vielä takavuosina. Kevyt puheensorina ja hedelmäpelin äänet kaikuvat aitoa 70-lukua huokuvassa miljöössä. Päiväkahviaikaan asiakkaina on haalariväkeä ja pari paikallista asukasta.
Baarin omistaja Piipa Kurttila uskoo kylän elämän jatkuvan, kaikesta huolimatta. Konnunsuon liepeillä koko ikänsä asunut Kurttila ei myöskään pelkää, että vankilan lakkauttaminen koituu hänen baarinsa kohtaloksi, koska baarissa käy muutakin kuin vankilan väkeä.
”Nyt ei auta muuta kuin odottaa, mitä vankilan tilalle tulee. Tännehän voi keksiä vaikka mitä. Myytävään alueeseen kuuluu myös tosi paljon hyviä asuntoja. Olisihan se ihme, jos ne jätettäisiin tyhjilleen”, Kurttila pähkäilee.
Kaikki eivät suhtaudu kylän tulevaisuuteen yhtä positiivisesti. Kylän hiljaisella raitilla kävelee vastaan mies, jonka kommentit ovat painokelvottomia. Hän ei halua nimeään lehteen.
”Lopettavat linnan, ja se on tämän kylän loppu”, hän ärähtää.
Johtaja Lea Lehtonen katselee toimistonsa ikkunasta vankilan sisäpihalle. Taivas roikkuu harmaana ja pudottaa jättimäisiä lumihiutaleita. Lehtonen kutsuu niitä jalkaräteiksi. Vastapäätä pihaa jököttää vankilan järeä kirkko. Iltapäivän hämärtyessä näkymä on karu, toisaalta lohdullinen, toisaalta lohduton.
Kun Lehtoselta kysyy, onko hän miettinyt viimeistä työpäiväänsä Konnunsuolla, seuraa pitkä hiljaisuus.
”Kun ajan töihin Joutsenon suunnasta, vankilan pellon reunalla avautuva maisema on todella messevä. Olen usein miettinyt, miltä tuntuu nähdä se viimeisenä työpäivänä. Tuskin pystyn käymään enää Konnunsuolla sen jälkeen, kun olen sulkenut työhuoneeni oven viimeistä kertaa”, Lehtonen vastaa.
” Työkaverien hyvästely on tuntunut oudolta, koska Konnunsuolta on yleensä lähdetty vain eläkkeelle.”
” Tämä oli koko seutukunnan yhteinen juttu. ”
” Moni vanki havahtuu vasta täällä, että töitä ei tehdäkään pelkästään yöaikaan ja salaa. ”
TAMMIKUU 2010
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
