Ilman vapaaehtoisia Suomi pysähtyy

Kylätapahtumat, festivaalit, urheilukisat, kesäteatterit, yhdistykset, urheiluseurat, kulttuuriporukat. Kaikki nämä ja monet muut pyörivät paljolti vapaaehtoisten voimin.

Suomessa on lukuisia ihmisiä, jotka antavat aikaansa ja työpanostaan, jotta tapahtumat saadaan järjestettyä, jotta yhdistys toimii, tai lapset saavat harrastaa. Tunteja tai ajokilometrejä ei lasketa.

Kansalaisareenan vuonna 2015 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista kolmannes osallistuu aktiivisesti vapaaehtoistyöhön. Edelliseen, vuonna 2010 tehtyyn tutkimukseen verrattuna vapaaehtoistyöntekijöiden määrä oli hieman laskenut, mutta samalla tehdyn työn määrä oli kasvanut. Siis vapaaehtoistyötä tekevät käyttävät siihen entistä enemmän aikaa.

Vapaaehtoistyön kasautuminen on tuttu ilmiö. Monet kertovat, että talkoisiin on vaikeaa löytää tekijöitä ja yleensä mukaan ilmoittautuvat ne, jotka ovat jo ennestään aktiivisia.

Vaikkapa urheiluseuran talkoisiin lähtevät innokkaimmin mukaan joukkueiden toimihenkilöt, jotka jo muutenkin tekevät seuran ja joukkueen eteen töitä useita tunteja viikossa. Kerran vuodessa ilmaantuviin muutaman tunnin pesteihin ei tahdo löytyä ”rivijäsenistä” tekijöitä. Helpoiten kysytään sitten niitä, joiden ovat aktiivisia, jolloin tehtävät ennestään kasaantuvat ja kyseiset aktiivit väsyvät.

Vapaaehtoistyöllä on paljon positiivisia vaikutuksia niin yhteisöille, yhteiskunnalle, vapaaehtoistyön kohteille kuin talkoolaisille itselleen.

Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyön tekijöihin voidaan liittää esimerkiksi seuraavia määreitä: suurempi tyytyväisyys, henkilökohtainen kehittyminen, sosiaaliset verkostot ja suhteet, taidot, parempi työllistyminen, parempi fyysinen ja psyykkinen terveys ja hyvinvointi. Toisessa tutkimuksessa on todettu vapaaehtoistyön lisäävän yhteisöjen turvallisuutta ja vahvuutta, sosiaalista osallisuutta, elämänlaatua ja elinikäistä oppimista.

Talkoolaisuus ja vapaaehtoisuus lisää viidenlaista pääomaa: taloudellista, fyysistä, inhimillistä, sosiaalista ja kulttuurista.

Kyselin omasta verkostostani, millaista vapaaehtoistyötä he tekevät ja miksi. Hyvän asian puolesta toimiminen, perinteet, velvollisuuskin tulivat vastauksissa esiin.

Monet myös korostivat, että vapaaehtoistyö tuo itselle hyvän mielen: huomaa voivansa auttaa, pystyvänsä tuomaan hyvää toisille, pitävänsä kotiseudun vireänä. Maahanmuuttajalle vapaaehtoistyö on tuonut mahdollisuuden päästä osaksi suomalaista yhteisöä ja oppia suomalaisista.

Myös ystävien löytyminen, tutustuminen uusiin ihmisiin, vertaistuki ja vastapaino arjelle ja omalle työlle ovat tärkeitä syitä tehdä työtä yhteisen hyvän eteen. Lasten harrastusten parissa vapaaehtoistyötä tekevät vanhemmat kokevat myös pystyvänsä näin itse vaikuttamaan siihen, millaisia kokemuksia lapset saavat ja millaisessa joukossa harrastetaan. Myös lapset arvostavat sitä, kun vanhemmat ovat kiinnostuneita harrastuksista ja ovat konkreettisesti tukemassa, vaikkapa kentän reunalla. Ja vapaaehtoistyö mukavassa porukassa on todella kivaa.

Ajan puutteen kerrottiin olevan yleisin syy, miksi vapaaehtoistyötä ei tehdä. Sama vastaus oli yleisin myös Kansalaisareenan kyselyssä. Tuli myös esiin kyllästyminen siihen, että samat tyypit ovat aina ne, jotka joutuvat työt tekemään. Ei jaksa olla se harvalukuinen vapaaehtoinen, jonka niskaan kaikki kaatuu.

Kansalaisareenan kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista osallistuisi vapaaehtoistoimintaan, jos vaan kysyttäisiin. Usein ryhmäviesti ei näytä tehoavan, joten entä jos kysyttäisiin kaverilta suoraan: Lähdetkö vaikka kioskivuoroon kyläseuran tansseihin? Siitä voi saada positiivisen kokemuksen ja ensi kerralla onkin jo helppo lähteä.

Muistetaan myös kiittää kaikkia niitä talkoolaisia, jotka elämyksemme mahdollistavat. Mahdollinen kritiikki pitää antaa rakentavasti.

Lukuisten, ilmaiseksi tehtyjen työtuntien jälkeen tuleva negatiivinen hyökkäys on epäreilua.