Maa- ja metsätalous ilmastonmuutosta torjumassa

Elämme ratkaisevia aikoja sikäli, että viimeisimmätkin änkyrät alkavat myöntää, että ilmastonmuutos on tosiasia.

Enää ei voi poliitikko vakavalla naamalla sanoa, että ilmastonmuutos on suurin hypetys sitten stalinismin, kuten tapahtui muutama vuosi sitten.

Maatalouden päästöt ovat Suomessa hämmästyttävän suuret, jopa 20 prosenttia kokonaispäästöistä, eikä tähän lukuun ole laskettu keinolannoitteiden valmistuksessa syntyneitä päästöjä.

Yksi päästölähde on pellot. Suomessa haihtuu vuosittain hiiltä keskimäärin 220 kiloa hehtaarilta mineraalimailta ja 420 kiloa eloperäisiltä mailta.

Useimmat maatalouden päästölähteet ovat päästökaupan ulkopuolella, joten niihin on melko vaikea puuttua viime aikoina kehitetyin menetelmin. Tämä on harmi, sillä Suomessa olisi hyviä päästösäästömahdollisuuksia, joilla olisi muitakin myönteisiä vaikutuksia kuin ilmastonmuutoksen torjuminen.

Itse olen törmännyt tähän ongelmaan Itämerityössä. Tunnettua on, että maataloudesta tulee noin 50 prosenttia Itämeri-päästöistä. Määrästä puolet tulee kasvinviljelystä ja toinen puoli lihantuotannosta. Olkoonkin, että 80 prosenttia peltopinta-alasta on rehuntuotannossa. Polut siis yhtyvät.

Niin tekevät ratkaisutkin. Vesistöjä ajatellen kaikessa yksinkertaisuudessaan lihantuotannon lanta olisi saatava tehokkaasti käytetyksi lannoitteena, jolloin voitaisiin korvata merkittävä määrä keinolannoitteista. Näin ei tällä hetkellä tapahdu monestakaan syystä.

Viime vuosina Suomessa on otettu pelloiksi entistä enemmän eloperäisiä maita, ei niinkään sadon vuoksi vaan lannanlevitysalaksi. Niinpä päästöt ilmaan ja vesistöihin ovat lisääntyneet. Tämä seikka muodostaa uuden riskin Suomen maataloudelle nyt, kun ilmastonmuutos tulee osaksi politiikan uutta paradigmaa. Olisi tärkeää ehkäistä ennalta tämän tosiseikan muodostamat uhat ja kääntää ne mahdollisuuksiksi.

Ratkaisu eloperäisillä mailla on periaatteessa yksinkertainen: ympärivuotinen kasvipeite. Esimerkiksi ruokohelpi voi ajan mittaan jopa lisätä kestävällä tavalla maan hiilipitoisuutta, kasvukuntoa ja ravinteiden pidätyskykyä. Käytännössä asia on tietenkin monimutkainen toteuttaa, mutta toteuttaisi sekin pieneltä osaltaan Pariisin ilmastosopimuksen henkeä.

Kivennäismailla päästöt johtuvat maan rakenteen huonontumisesta, lähinnä tiivistymisestä, puutteellisesta vesitaloudesta ja liiallisesta ravinteiden käytöstä.

Näihin voi puuttua ojitusta parantamalla, maan rakennetta korjaamalla ja optimoimalla ravinteiden käyttö. Kaikki nämä toimet ovat omiaan parantamaan satoa ja siten viljelijän taloudellista tulosta ympäristön kohenemisen lisäksi.

Hyviä keinoja ovat lannan käsittely erillisiksi fosfori- ja typpijakeiksi, jotta niitä voidaan käyttää siellä, missä tarvetta on, eikä niin kuin nykyään jokseenkin summittaisesti. Kutakin jaetta voidaan vielä optimoida sen mukaan, mitä maa-analyysit kertovat maaperän tarvitsevan.

Orgaanisen aineksen lisääminen maaperään on usein välttämätöntä hiilikadon korjaamiseksi ja maaperän kuntoon saattamiseksi. Karjanlanta ja kasvintähteet ovat hyviä hiililähteitä, mutta niiden lisäksi meillä on erinomainen maanparannus- ja hiilireservi puunjalostusteollisuuden sivuvirroissa, jotka nykyään poltetaan väkisin jätteinä. Ne tulisi palauttaa maaperään sen sijaan, että ne päästetään ilmaa samentamaan.

Tätä tavaraa syntyy vuosittain 400 000 kuiva-ainetonnia. Oikein käytettynä se olisi mitä parhain humuksen raaka-aine maaperässä ja edesauttaisi niin sieni- kuin bakteeriperäisen eliöstön elämää maaperässä. Julkisen vallan tulisikin kannustaa lisäämään maaperän hiilipitoisuutta kivennäismailla ja olemaan polttamatta tätä arvokasta raaka-ainetta.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan kahden prosenttiyksikön lisäys maaperän humuspitoisuudessa parantaa maan vedenpidätyskykyä jopa sata prosenttia. Tällainen toimi siis vähentäisi radikaalisti ravinteiden huuhtoutumista ja parantaisi niiden käytettävyyttä kasveille samalla kun maaperän vesitalous paranisi.

Maa- ja metsätalousyrittäjien kannattaa harkita tällaista investointia, sillä se olisi samalla vakuutus liiallisen kuivuuden ja märkyyden vitsauksia vastaan.