Sama pieni sisäpiiri määrittelee turvalliset tutkimusaiheet ja tavat, jottei julkisuuteen nousisi ristiriitaisia tuloksia Itämerestä

Tämän kirjoituksen asiasisältö on otettu tarkasti Martti Lappalaisen Itämeri-väitöskirjasta vuodelta 2018.

Vaikka Suomessa on valtavasti toimijoita Itämeren suojeluhankkeissa, valtion ympäristöhallinnossa ja lukuisissa korkeakouluissa, käyttää mediavaltaa ympäristöliikkeen hegemoninen ryhmäajattelu.

Sama pieni sisäpiiri määrittelee turvalliset tutkimusaiheet ja tavat, jottei julkisuuteen nousisi ristiriitaisia tuloksia.

Tässä sisäpiirissä päätettiin, että Itämeren vuotuiset sinileväkukinnat johtuvat ulkoisesta fosforikuormituksesta. Vaikka tiedemiehet olivat jo 1980-luvulla selvittäneet, että sinileväkukintojen runsaus riippuu Itämeren sisäisestä fosforikuormituksesta. Tutkimuksessa todettiin, että ulkoisen kuormituksen vaikutus on pienehkö (Larsson, Elmgren & Wilff 1985).

Tämä tärkeä tutkimus vaiettiin kuoliaaksi. Ympäristöliikkeessä päätettiin kylmästi, että ulkoinen kuormitus aiheuttaa Itämeren rehevöitymisen. Tämä yhden totuuden politiikka, jota media hanakasti levittää, on kaikissa ympäristötavoitteissa Suomessa arkipäivää.

Ulkoinen kuormitus on siis ihmisen suoraan tai välillisesti vesistöön aiheuttamaa ravinnekuormitusta. Laskujokien kuormitus on vähentynyt noin 60 prosenttia sen jälkeen, kun kunnat, kaupungit ja teollisuus rakensivat puhdistamot.

Suomalaisesta peltoviljelystä ja maanviljelijöistä tehtiin syyllinen erityisesti fosforipäästöihin. Miksi maanviljelijät valittiin syyllisiksi?

Dominoiva ryhmäajattelu tarvitsee syyllisen. Siksi joka kevät ja kesä toistetaan kattavissa mediaulostuloissa se, että maatalous ei ole saanut päästöjä kuriin.

Kerrotaan fosforin valuvan pelloilta vesistöön. Tietenkään ei kerrota, eivätkä kertojat tiedä itsekään, miten liukoinen lannoitefosfori pellossa käyttäytyy.

Kasvien kasvulle ja terveydelle välttämätön fosforiravinne on varsin aktiivinen sitoutumaan maahiukkasiin. Se ei valu mihinkään. Viestintä on tietoisesti valinnut sanat ”päästöt ja valua”, että lukijalle tulisi synkkä kuva viemäreistä.

Tämän kesän medialevitykseen tarjottiin Alma Onalin juttua, jossa kerrottiin esimerkiksi Saaristomeren fosforipäästöistä.

Heti perään 28.6. SK:ssa toimittaja Markku Uharin jutussa paneelijohtaja Seppo Knuuttila toteaa maa- ja metsätalouden aiheuttavan 85 prosenttia fosforipäästöistä. Tämä prosenttiluku on vain päätetty, se ei perustu mihinkään tutkimukseen. Yhtä totena voitaisiin pitää omaa väittämääni, että maa- ja metsätalouden fosforipäästöjen ovat vain 0,85 prosenttia.

Todellinen syy väitöskirjan mukaan vuosittaisille sinileväesiintymisille ovat Itämeren hapettomien syvänteiden pohjasedimenteistä vapautuva fosfori, jota merenpohjaan on kertynyt kymmenientuhansien vuosien aikana. Tämä meren ”sisäkuormitus”, joka tieteellisesti on todettu, on tahallaan jätetty kansalle kertomatta. Maatalous on täysin turhaan, mutta tietoisesti rakennettu syylliseksi.

Jukka Tuori

agronomi

Huittinen