Kun hankehumppa vie mukanaan, unohtuvatko perusasiat?
Julkisissa organisaatioissa ei voi olla törmäämättä johonkin kehittämishankkeeseen. Parhaimmillaan tai pahimmillaan perustetaan hanke kehittämään kehittämistä.
Hankehumppa ei ole yhteiskunnan oikotie onneen. Kuvituskuva. Kuva: Jaana KankaanpääSuomea kuvataan usein erilaisten sääntöjen ja säädöksien luvatuksi maaksi. Väitteelle on olemassa hyvät perustelut, mutta pohjoisen kansan lempitanssiksi voisi lisätä hankehumpan.
Julkisissa organisaatioissa ei voi olla törmäämättä johonkin kehittämishankkeeseen. Parhaimmillaan kehitetään kehittämistä, totta kai asiaan perustetun hankkeen nimissä.
Hankevarjon alle on otettu myös perusasioiden tukemista. Jopa koululaisten iltapäivätoimintaa tuetaan kunnille valtiovallan hankkeella. Yksikään yhteiskunnan osa-alue ei tunnu säästyvän tältä hanketulvalta.
Mikään yksittäinen sana ei tee tietenkään asiasta hyvää tai pahaa, mutta huolestuttavampaa hankkeiden taustalla on rajallisten resurssien kohdentuminen.
Samaan aikaan, kun monessa julkisessa organisaatiossa joudutaan leikkaamaan ruohonjuuritason palveluista eli säästämään suorittavan portaan tekijöistä, eriasteisilla hankkeilla tuntuu olevan pohjattomat resurssit.
Arvokkain resurssi valuu pahimmillaan hukkaan yhteiskunnan kouluttamien huippuosaajien työpanoksena. Säästöjä haettaessa perustoiminnot tulisi priorisoida kärkeen ja ylimitoitettua kehittämistä välttää.
”Yksikään yhteiskunnan osa-alue ei tunnu säästyvän tältä hanketulvalta.”
Asioita pitää toki kehittää ja uudistaa, siitä on ajanhukkaa kiistellä. Toimintaympäristö kunnissa, hyvinvointialueilla sekä valtion virastoissa muuttaa, joten julkisten toimijoidenkin tulee kehittyä mukana.
Uudistaminen ei ole välttämättä kuitenkaan oikotie onneen, etenkään toimivien asioiden tapauksessa. Hyvää ei kannata muuttaa, vanhassa sananlaskussa todetaan.
Esimerkiksi maailman parhain koulu rampautettiin monien asiantuntijoiden mukaan juuri tarpeettomilla uudistuksilla ja hankkeilla, vaikka vanha muotti oli oikein toimiva.
Ei Suomi Pisa-tuloksissa sentään viimeiseksi pudonnut, mutta turhilla hankkeilla jäimme verrokkimaidemme kehityksestä. Ilman pakkomielteisiä uudistushankkeita olisi siis päästy nykyistä parempaan lopputulokseen.
Hyvän julkisen hankkeen tunnistaa seuraavista tuloksista: palvelu paranee laadullisesti ja/tai kustannuksia saadaan pienennettyä. Mikäli kumpikaan ”ehto” ei täyty, kyseessä lienee byrokratiakoneiston itselleen luoma hanke.
Nämä usein hallintoon liittyvät hankkeet pullistavat jo täyteen ahdettuja One drive-tietokantoja ilman, että mikään asia tosiasiallisesti paranisi.
Syyllisiä etsittäessä virkamiehiä on yksin turha syyttää hankehumpan pyörteistä, sillä koko päätöksentekokoneisto liittyy balettiin. Orpon hallituksen ”byrokratian purkutalkoiden” voi vain toivoa osuvan julkishankkeisiin.
Norsunluutorneista tulee harvoin hyviä ideoita, mitä hankkeet eivät muuta. Yksinkertainen on välillä todella kaunista, varsinkin veronmaksajien kukkarolle.
Perusvalssilla pääsee tanssilattiallakin turhia koukeroita parempaan lopputulokseen.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
