Turvepeltojen päästöt

Jostakin on lähtöisin hokema, että turvepellot – joita on 10 prosenttia peltoalasta – aiheuttavat 60 prosenttia maatalouden hiilidioksidipäästöistä. Vastaavaa tutkimusta tai laskelmaa en ole löytänyt lehdistä tai internetistä.

Turve on alkuperältään suolla kasvaneiden kasvien jäänteitä, jotka ovat hautautuneet aina uusien kuolleiden kasvien alle hapettomassa ympäristössä. Anaerobiset bakteerit ovat muuttaneet kasvimassan suokaasuksi eli metaaniksi ja hiilidioksidiksi.

Metaani ja hiilidioksidi ovat osittain kuplineet suon pinnalle ja ilmakehään ja osittain jääneet vangiksi suossa olevaan veteen. Kun suo kuivatetaan vesi ja siihen liuenneet kaasut vapautuvat ilmakehään ja/tai vesistöön ja jatkavat kiertokulkuaan biosfäärissä. Tämä on ainutkertainen tapahtuma.

Kun kuivattu suo otetaan viljelyskäyttöön, turve on ainoastaan kasvualusta. Turpeessa ei ole mikrobeille soveltuvaa ravintoa eikä siinä synny merkittävää mikrobikasvua. Peltokäytössä viljeltävät kasvit tuottavat biomassaa ja happea ja kuluttavat hiilidioksidia. Kasvukauden ulkopuolella peltoon jäänyt biomassa osittain hajoaa ja tuottaa hiilidioksidia.

Prosessi on samanlainen riippumatta siitä, onko kasvualusta turvetta vai muuta maata.

Asia on helppo todeta ottamalla pellosta näyte ja säilyttämällä se tiiviissä muovitynnyrissä ulkona varjossa kevääseen asti ja mittaamalla tynnyrissä olevan ilman hiilidioksidipitoisuus. Sama näyte otetaan toisesta pellosta, jossa on kasvanut samanlainen kasvusto.