Viimeinen aika varautua!
Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt meitä kaikkia. Sota ei ole jossain kaukana, vaan jälleen täällä meidän Euroopassamme.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on nyt kansallisen keskustelun keskiössä; ja niin pitää ollakin. Moni asia on Suomen turvallisuuden kannalta muuttunut. Yksi asia ei ole kuitenkaan vanhentunut: oman uskottavan puolustuskyvyn ylläpito. Hävittäjähankintojen aikaiset soraäänet ovat nopeasti hiljenneet.
Suomi on myös entisestään syventänyt kansainvälistä yhteistyötä Naton, EU:n ja kahden- sekä monenvälisen toiminnan puitteissa. Riittääkö se muuttuneessa turvallisuusympäristössä? Tästä pitää nyt puhua, avoimesti ja faktapohjalta; ei riidellen, vaan kansallista yhtenäisyyttä rakentaen.
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko saa seuraavien viikkojen aikana jatko-osan, joka antaa hyvän pohjan sekä eduskunnassa että puolueissa käytävälle keskustelulle. Kaikkien on syytä varmistaa, että linjaukset ovat Suomen kokonaisturvallisuuden kannalta ajantasaisia. Puolueilla on merkittävä rooli kansalaisten mielipiteiden kartoituksessa. Seminaarit, webinaarit ja kansalaistapaamiset sekä puolue-elimien kokoukset saavat näkemysten koko kirjoa selville.
Suomen kannan muodostuksen kannalta oleellista on, millaisen arvion ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtava tasavallan presidentti ja hallitus asiasta antavat. Eduskunnan käsittelemä selonteko ei ole kyllä- tai ei-vastaus Nato-kysymykseen, vaan arvio erilaisten turvallisuuspoliittisten ratkaisujen hyödyistä ja haitoista. Eduskunta ottaa sitten asiaan lopullisesti kantaa tasavallan presidentin ja ulko- turvallisuuspoliittisen ministeriryhmän eli niin sanotun TP-UTVAn esityksen pohjalta.
Sota on paljastanut karusti, miten strateginen omavaraisuus on EU:ssa laiminlyöty. Pyristely irti venäläisestä energiasta, lannoitteista ja mineraaleista on alkanut vasta pakon edessä, jotta emme rahoittaisi välillisesti sotaa. Vaikka Suomen omavaraisuus on eurooppalaisittain korkeahko, maataloutemme on hyvin riippuvainen ulkopuolisista tuotantopanoksista, jotka kallistuvat nyt hurjaa vauhtia.
Suomessa piittaamattomuus maatalouden pitkäaikaisesta kriisiytymisestä ja turpeen huoltovarmuudesta ovat olleet vakavia virheitä. Kristillisdemokraatit on jo pitkään patistellut hallitusta puuttumaan elintarvikeketjun vääristymiin ja maatalouden kustannuskriisiin. Julkaisimme oman kymmenien kohtien kriisipaketin maatalouden ja energiahuollon akuutin avun ja omavaraisuuden pitkäjänteiseksi kehittämiseksi.
Lopulta hallituskin heräsi tilanteeseen, ja KD:nkin paketista moni ehdotus tuntuu kelpaavan, sillä nyt on viimeinen aika varautua. Ensi kesänä on saatava kaikki mahdolliset pellot viljelyyn ja sato maksimoitua, jotta sodan kerrannaisvaikutuksina syntyvää globaalia ruokakriisiä ja nälänhätää voidaan torjua.
Sotilaallisen turvan ja huoltovarmuuden varmistamisen ohella henkinen kestävyys ja toisistamme välittäminen ovat nyt tärkeitä. Resilienssimme tulee olemaan koetuksella. Ukraina-keräyksiin osallistumalla, pakolaisia auttamalla ja rukouksin muistamalla voimme jokainen olla mukana tukemassa Ukrainan kansaa.
Kirjoittaja on kristillisdemokraattien puheenjohtaja ja kansanedustaja
- Osaston luetuimmat

