Auttaminen ei kysy ikää
Erkki Rantanen, 96, tekee vapaaehtoista vanhustyötä. Hän oli aiemmin autettava, mutta asetelma kääntyi päälaelleen, kun teräsvaarilla itsellään huomattiin riittävän energiaa ja tahtoa muiden auttamiseen.
Pertunmaalainen Erkki Rantanen ajelee kylillä autollaan ja käy pitämässä seuraa muille ikääntyneille.
Totta tosiaan, lähes satavuotiaalla Rantasella on edelleen ajokortti. Niinpä istahdamme hänen kyytiinsä ja ajamme Rinnehovin palveluyksikköön katsomaan Erkki Hottolaa, jolle Rantanen käy säännöllisesti pitämässä seuraa.
Rantanen työntää nuoremman Erkin pyörätuolissa tapaamishuoneeseen. Saman kylän miehillä tuntuu riittävän puhuttavaa. Erkki on kuskannut kaimaansa ennenkin.
Rantanen muistelee, että taksisuharina ollessaan hän kuskasi Hottolaa riiuulla 1950-luvulla. Niissä reissuissa riittääkin puitavaa.
”Kerran jäin jonkun tien päähän odottamaan, kun tuo juoksi peltojen taa tyttöä katsomaan. Kyllä me sille lopulta hyvä emäntä löydettiin”, Rantanen nauraa.
”Erkin kanssa on kiva jutella. Aika menee leppoisasti ja saa nauraa. Meillä menee jutut yksiin, kun on samoilla seuduilla eletty. Muistelemme usein, millaista maanviljeleminen oli ennen vanhaan”, Erkki Hottola kehuu kaimaansa.
Rantanen on huumorimiehiä. Kun häneltä kysytään kuulumisia, hän vastaa usein, että tässähän se on mennyt ikääntyneitä autellessa.
Rantanen syntyi valkoisten päämajassa Kuortissa vuonna 1918. Hän muistaa hyvin 1920-luvulla tapahtuneita asioita.
Rantanen kaipaa ympärilleen vipinää ja juttukavereita. Vapaaehtoistyö tekee hyvää myös hänelle itselleen. Pitkän linjan kunnallispoliitikolle on kunnia asia osallistua toimintaan.
”Tässä on esimerkkiä muille paikkakunnille, että täällä me ikäihmiset hoidamme toinen toisiamme. Mikäs siinä, kyllä tämän ikäisellä on aikaa autella. Joku kuuluu sanoneen, että Kuortin keisarista on tullut sairaanhoitaja”, Erkki nauraa.
Rantanen muistaa, että ikäihmisiä autettiin pyyteettömästi jo hänen lapsuudessaan.
”Muistan vieneeni lähitienoon vanhuksille maitoa ja lämmintä leipää. Ne olivat kovia aikoja. Jotkut elättivät itsensä pajunkuorta keräämällä. Tahtoi olla niin, että toiset lähtivät maailmalle töihin ja jotkut jäivät tänne korpeen kuolemaan”, Rantanen toteaa.
JOUNI HIRN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

