Kookasta ja koreaa
Pienistä lehdyköistä se alkaa, mutta kesän mittaan ehtivät perennoista suurimmat lähes jättimäiseen kokoon.
Vihertää ja itää
Suuret perennat antavat näkösuojaa siinä missä pensaatkin ja siistivät armeliaasti pihan yleisnäkymiä. Korkeat, ruohovartiset kasvit tarjoavat nopeasti kasvavan ratkaisun myös moniin pulmakohtiin, joihin puita ja pensaita ei voi istuttaa esimerkiksi katolta putoavan lumen tai liiallisen kasvun pelossa.
Kookkaiden perennojen parhaimmistoon kuuluu purppurainen punalatva (Eupatorium purpureum), joka on toistaiseksi meillä melko uusi tuttavuus. Kun kasvi saa tuekseen riittävästi multaa ja ravinteita, kasvaa se hyvinkin kaksimetriseksi. Viime vuosien kuluessa laji on osoittautunut myös hyvin talvenkestäväksi.
Ravinteikkaalla ja hyvin kosteutta sitovalla kasvupaikalla viihtyvät niin ikään töyhtöangervo (Aruncus dioicus) ja preeriamesiangervo (Filipendula rubra), joista jälkimmäinen saattaa kasvaa jopa punalatvaa kookkaammaksi.
Myös vanha tuttu kultapallo (Rudbeckia laciniata ’Goldball’) on oiva kasvi, joka kasvaa korkeaksi, vihreäksi seinäksi myös melko vaatimattomissa oloissa.
Muita paljon käytettyjä suojakasveja ovat olleet japanintatar (Fallopia japonica) ja jättiukonputki (Heracleum manteqazzianum), joilla nykyisin on hankalan kasvin maine. Suurten perennojen joukosta löytyy kuitenkin iso joukko lajeja, jotka eivät leviä riesaksi ja pärjäävät ilman sen kummempaa hoivaa.
Vaikka useat kookkaat ja suurilehtiset perennat viihtyvät ennemmin puolivarjossa kuin paahteessa, näkee vanhojen torppien kuivilla kedoilla joskus lähes miehen mittaisiksi venähtäneitä kanadanpiiskuja (Solidago canadensis), harmaamalvikkeja (Lavatera thuringiaca) ja maatiaisastereita (Aster-risteymät). Kokeilun arvoisia nekin.
Kun pelkkä muhkeus riittää, laajenee suurten perennojen joukko lehtevillä lajeilla kuten koristeraparperilla (Rheum palmatum) ja kilpiangervolla (Astilboiden tabularis), jotka siistivät alleen nokkoset ja maalia kaipaavan aidan, mutta eivät yksin riitä suojaamaan uteliailta katseilta. Jättiläismittoihin lajit pääsevät kuitenkin lehdillään, jotka saattavat kosteana kesänä saavuttaa lähes metrin halkaisijan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
