Media ja maaseutu
Lauri Kontro on Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja.
Ilmiantoyhteiskunta kehittyy. Nyt on nähty hormonipullo hiihtäjä Marjo Matikaisen pöydällä. Siellä se seisoi vuonna 1988. Pullon nähneet kaksi luotettavaa hiihtäjää Arska ja Reiska ovat antaneet valaehtoisen vakuutuksen asiasta Nelosen uutisille. Luonnollisesti todistajat ovat niin vaatimatonta väkeä, että haluavat pysyä nimettöminä. Kukaan ei ole nähnyt, että Matikainen on käyttänyt kiellettyjä hormoneja. Niitä ei löytynyt myöskään doping-testeissä. Se ei kuitenkaan pelasta Matikaista. Häntä on syytä epäil- lä joka tapauksessa. Matikainen oli kilpai- luaikanaan yksinäinen susi, joka keskittyi pelkästään hiihtoon. Doping-epäilyn vahvistuminen vei aikaa ainoastaan 20 vuotta. Jo ensi vuosikymmenellä saataneen tieto siitä, että myös Paavo Nurmi käytti kiellettyjä aineita. Nurmen ei koskaan tiedetä kertoneen yhtäkään vitsiä.
En usko salaliittoteorioihin. Niitä kyllä piisaa ja niitä saisi tutkiskella loputtomasti, jos haluaisi.
Viime aikoina olen kuullut varmoilta tahoilta, että salaliitto kaatoi Ilkka Kanervan. Salaliitossa ovat olleet ainakin Kanervan vastustajat kokoomuksessa, kokoomuksen ulkopuolella ja mediassa. Olen kuullut varmalta taholta myös, että salaliitto on nostanut kansanedustaja Antti Kaikkosen tosi-tv:n suosikiksi. Aihetodisteetkin ovat selvät. Kansanedustaja osallistuu viihdeohjelmaan, vaikka ei osaa tanssia – ja vielä uskaltaa nauraa itselleen. Viihdeohjelmassa kuuluu yrittää hampaat irvessä, pirauttaa kyyneliä ja raivota häviöstään julkisesti. Olen säilyttänyt lapsenuskoni jopa seuratessani pääkaupungin valtamediaa, kun se kirjoittaa maaseudun asioista. Sen toki myönnän, että joskus usko joulupukkiin on kovilla. Jokin aika sitten Helsingin Sanomissa kerrottiin, että seitsemän kansanedustajaa on häirinnyt seksuaalisesti työtovereitaan eduskunnassa. Lehti julkaisi torviseitsikon nimet ja kuvat sunnuntainumerossaan. Seurasi hirveä haloo, hämmennys ja sarja kysymyksiä. Lehti vetosi nimettömiin lähteisiin ja siihen, että ulkopuolinen konsultti oli tutkinut asiaa. Jutun täytyi siis olla totta. Minäkin hankin mainitun selvityksen asiasta. Siitä sanottiin, että eduskunta oli täysin normaali työpaikka, siis verrattavissa vaikkapa Helsingin Sanomien toimitukseen. Pääosa raportista koski työssä viihtymistä, uravalintoja, koulutusmahdollisuuksia ja vastaavia. Häirinnästä kerrottiin se, että jotkut työntekijät olivat joutuneet tuijottelun kohteiksi hississä. Nimiä ei mainittu. Lehden toimittajat kertoivat, että häiritsijät ovat ”maalaisia”. Eihän maalla osata tapoja, kaikkihan sen tietävät. Lukijat muistanevat tämän jutun lopputuloksen. Helsingin Sanomat sai jutustaan aivan ansaitusti Julkisen sanan neuvostolta neljä langettavaa päätöstä. Myös kaksi oikeusjuttua on lehteä vastaan vireillä. Jos häirintää oli ollut, ainakaan lehti ei ollut sitä löytänyt. Tapaus on Suomen lehdistöhistorian noloin ja pahin moka. Jos tämän jälkeen eduskunnasta löytyisikin jotain, kuka sitä uskoisi? Valtamedian suitsuttelunaihe on ollut Itämeri. Vain viikko sitten tuli julkisuuteen tieto siitä, että maatalouden ympäristötuki ei ollutkaan vähentänyt ravinteita Itämeressä. Vaikka toisaalta tiedettiin, että maatalouden fosforipäästöt ovat vähentyneet 60 prosentilla, ei tämä tieto ylittänyt uutiskynnystä valtamediassa. Ammattitaitoinen toimittaja olisi saanut helposti selville, että Itämeri ei puhdistu seuraavaan kolmen vuosikymmenen aikana, vaikka ihminen häviäisi sen rannoilta. Suomen maatalouden päästöt Itämereen ovat muutama prosentti kokonaiskuormasta, asuuhan meren rannoilla ainakin 20 miljoonaa ihmistä eivätkä he kaikki ole suomalaisia maanviljelijöitä. Fosforia ja typpeä on meressä vanhastaan niin paljon, että vanhan varannon kuluttamiseen menee kymmeniä vuosia. Helsinkiläisen toimittaja kuitenkin sulkee tällaisen tiedon mielellään ulos, koska tieto häiritsee etukäteen päätettyä teoriaa. Jo Lenin sanoi, että jos teoria on ristiriidassa tosiasioiden kanssa, sen pahempi tosiasioille. Ymmärrän hyvin, että tällaiset jutut nostavat maalla verenpainetta. Jalat maassa elävät ihmiset eivät kerta kaikkiaan ymmärrä, miten vähällä järjellä mediaa hallitaan. Toisaalta, kuka sanoikaan, että koko maailmaa hallitaan vähällä järjellä. Ymmärrän myös hyvin, että monen mielestä typerän kirjoittelun selittää vain salaliitto. Ei ole sattuma, että samat jutut ilmestyvät vuodesta toiseen samoissa välineissä uudelleen lämmitettynä mössönä ilman, että toimittajan päässä on häivähtänyt yhtään kriittistä ajatusta. Toisaalta täytyy aina muistuttaa, että suurin osa kaikista sanomalehtienkin julkaisemista uutisista pitää paikkansa. Se taas viittaa siihen, että kaiken takana ei sittenkään ole salaliittoa. Huomaan puolustavani mediaa ja toimittajia, vaikka olen sitä mieltä, että täyttä roskaa tulee liian usein – ja varsinkin maaseutuasioissa. Asia ei silti parane sillä, että voivotellaan. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, järkipuhe taitaa sittenkin olla paras tapa opettaa ylimielisiä, pikkusieluisia ja huonon yleissivistyksen omaavia toimittajia. Maaseudun kannattaa olla aktiivinen myös median suuntaan. Yksikään toimittaja tai media ei lopulta kestä sitä, että jää kerta toisensa jälkeen kiinni virheistä. Jos media sortuu asenteellisuuteen, sitä pitääkin syyttää asenteellisuudesta. Arvostelkaa mediaa. Pankaa se vastuuseen teoistaan. Älkää ruikuttako! Kannattaa ainakin kokeilla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
