Monimuotoisuudeltaan arvokkaat pellot säästettävä

Viimeaikaisessa keskustelussa heikkotuottoisten peltojen metsittämisen vaikutukset maatalousluonnon moni­muotoisuuteen ovat jääneet vähälle huomiolle. Heikko­tuottoisille maatalousmaille ovat keskittyneet monet nykyisen maatalousympäristön lajirikkaimmista elin­ympäristöistä kuten pitkäaikaiset kesannot, luonnonhoito- ja moni­muotoisuuspellot ja erilaiset pysyvät laidunalueet.

Näitä kaikkia tuetaan taloudellisesti maatalouden ympäristökorvausjärjestelmästä ja osin myös Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan viherryttämistuella. Samojen alueiden metsityksen tukeminen uhkaa vesittää pitkä­aikaiset ponnistelut maatalous­luonnon moni­muotoisuuden turvaamiseksi.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmaston­muutos ovat molemmat vakavia ympäristöongelmia. Ne myös kytkeytyvät toisiinsa: ilmastonmuutos kiihdyttää luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä, mikä puolestaan vaikeuttaa sopeutumista muuttuvaan ilmastoon. Näihin ongelmiin tulee löytää ratkaisuja yhtäaikaisesti eikä toisistaan irrallaan.

Maatalousluonnon moni­muotoisuudesta ovat riippuvaisia ruuan­tuotannon kannalta kriittiset eko­systeemipalvelut kuten kasvien pölytys ja tuholaisten luontainen biologinen hallinta. Monimuotoisuutta on ylläpidettävä jatkuvasti, jotta kestävän ruuantuotannon mahdollisuudet säilyvät myös tuleville sukupolville.

Heikkotuottoisten peltojen metsitys ilman vakavaa haittaa maatalousluonnon monimuotoisuudelle vaatii monimuotoisuudeltaan arvokkaiden alueiden tunnistamista esimerkiksi sopivia indikaattoreita käyttäen ja rajaamista metsityksen ulkopuolelle. Lisäksi on turvattava riittävä rahoitus maa­talouden ympäristö­korvaukselle, joka kannustaa viljelijöitä lajirikkaiden avointen alueiden säilyttämiseen, perustamiseen ja hoitoon.