EU:n maatalouspolitiikka järkeville urille

Mielipide

16.12.201601:00

Kolumni

Petri Sarvamaa

Viljelijöiden ja tuottajien tilanne on edelleen vaikea ympäri Euroopan. Erityisen hankala se on Venäjän naapurissa olevilla suomalaisilla, jotka tunnollisena porukkana yrittävät parhaansa mukaan selvitä samaan aikaan pohjoisissa oloissa ja EU:n sääntöviidakossa.

Ensi vuonna julkaistava ehdotus EU:n yhteisen maatalouspolitiikan capin uudistamiseksi tarjoaa mahdollisuuden saada tilanteeseen parannusta.

Komissio on kaikessa hiljaisuudessa aloittanut vuoden 2020 jälkeen voimaan tulevan uudistuksen valmistelun. Käytäväpuheiden mukaan ehdotuksessa keskitytään maataloustuotteiden hintoihin, sukupolvenvaihdoksiin ja uusiin teknologioihin.

Maatalouden halutaan toimivan yhä enemmän kysynnän ja tarjonnan ehdoilla. Tulevaisuudessa julkiset markkinainterventiot ovat aiempaa rajoitetumpia ja tarkemmin kohdistettuja.

Mielestäni samalla on kuitenkin etsittävä uusia keinoja ja välineitä vakauttamaan markkinoiden heilahteluja. Se on välttämätöntä, jotta tuottajille voidaan taata oikeudenmukainen toimeentulo. Viljelijät tarvitsevat tasaisempia tuottajahintoja kuin viime vuosina on nähty.

Ilman varmuutta raskaasta työstä saadusta korvauksesta ruuantuottajat voivat nimittäin pian loppua. Euroopassa vain murto-osa viljelijöistä on alle 35-vuotiaita; reippaasti yli puolet on 55-vuotiaita.

Sukupolvenvaihdoksia tiloilla pitää helpottaa kaikin mahdollisin keinoin. Apua olisi ainakin luotonsaannin helpottamisesta ja turhan byrokratian karsimisesta. Yritteliäille ja kekseliäille nuorille viljelijöille on annettava mahdollisuus kehittää toimintaansa.

Nuoremmat sukupolvet ovat usein myös teknologian edelläkävijöitä. Se lupaa tulevaisuudelle hyvää, kun entistä suurempi joukko on ruokittava pienemmillä resursseilla.

YK:n ennusteiden mukaan vuonna 2100 maailmassa on 11,2 miljardia ihmistä. Samaan aikaan ilmastonmuutos vaikeuttaa ruuantuotantoa monilla alueilla. Uusien ideoiden, tapojen ja tekniikoiden käyttöönottoa pitää siis ehdottomasti edistää ja rohkaista. Tulevaisuudessa maatalousvienti ei ole pelkästään puhdasta ja laadukasta ruokaa vaan myös entistä enemmän teknologiaa, tietoja ja taitoja.

Maatalouspolitiikalla onkin vahva kytkös myös turvallisuuteen ja muuttoliikkeiden hillitsemiseen. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ilmastonmuutos heikentää huomattavasti paikallisia tuotanto-oloja. Uusien teknologioiden viennillä voitaisiinkin helpottaa Eurooppaan kohdistuvaa muuttopainetta.

Maatalouden halutaan toimivan yhä enemmän kysynnän ja tarjonnan ehdoilla. Tämä on myös pakon sanelema ratkaisu tilanteessa, jossa talouskasvun ja työpaikkojen luominen sekä siirtolaiskriisin hoito vaativat kaikilta aiempaa enemmän satsauksia.

Globaalit haasteet ja kiristynyt taloudellinen tilanne eivät jätä vaihtoehtoja. Pienemmillä resursseilla on saatava enemmän aikaan. Maatalouden kannalta tämä tarkoittaa, että myös viljelijät valjastetaan ratkaisemaan maailmanlaajuisten ongelmia, kuten nälänhätää ja ilmastonmuutosta.

Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava. Entistä markkinaehtoisemmasta maatalouspolitiikasta ja sen toteuttamisesta tulee meille todella vaikeaa. Huoleni johtuvat pitkälti Suomen pohjoisesta sijainnista. Kasvukausi on täällä lyhyt ja talvi ankara, mikä on ikuinen haaste suomalaiselle maataloudelle. Viljelyä ja tuotantoa ei kuitenkaan saa päästää karkaamaan maasta.

Suomalaisen maatalouden erityisolot on otettava huomioon EU:n maatalouspolitiikassa jatkossakin.