Viljelijä: Tarvitsetko sinäkin uudelleenjakotulotukea?

Mielipide|Maatalouspolitiikka

29.3.202319:30

Kolumni

Simo Ralli

Talvi on sitkeä tänä vuonna. Olen jo useasti roudannut kesäkalusteita terassille auringon lämmittäessä sielua. Yölliset lumiryöpyt ovat kuitenkin heittäneet kevätaatokset ja polyrottingit takaisin portin perille. Hiihtokausi on jatkunut sittenkin.

Uutta kohti ollaan kuitenkin menossa, ainakin jos puhutaan maataloustuista. Tänä keväänä muuttuu maatalousharjoittajan palkkajärjestelmä ja päätin minäkin osallistua verkkokurssille, jota youtubesta sai seurata.

Sali näyttää olevan tupaten täynnä ja ensimmäinen esittelijä aloittaa puheenpartensa. Ensimmäisenä mennään läpi kuka voi saada tukea. Tukea voi saada vain aktiiviviljelijä. Monen erilaisen skenaarion jälkeen todetaan, että kaikki jotka voivat hakea maataloustukia ovat aktiiviviljelijöitä. No, tämähän oli yksinkertaista.

Seuraavaksi päästään tukimuotoihin. Ensimmäinen on perustulotuki. Maaviljelijät siis pääsevät ensimmäisinä kansalaisina valtion perustulotukikokeilun piiriin? Ei, tämä on vain nimi, sellainen sopivasti kyykyttävä.

Isoon talon isännät ja emännät nöyrtyvät, kun hakevat tilalleen perustulotukea. Kuka ilkikurinen on laittanut ruuantuotannosta saatavan palkkion nimen tuollaiseksi? Myös palkansaajien palkat pitäisi olla perustulotukea, tuumailen.

Seuraavana tukimuotona heitetään kalvolle uudelleenjakotulotuki. Jaha, nyt tiedän, että tästä tulee pitkä ilta. Luennoitsija yrittää selvittää juurevasti tuota sanahirviötä, ja heittää jo seuraavan pallon ilmaan: Ekojärjestelmätuki!

Tässä vaiheessa huomaan tuumaavani Saksan Leopard-panssarivaunuja ja Ukrainan sotaa. Kuinka hävettää olla eurooppalainen ja samalla on ylpeä suomalainen.

Luonnonhaittakorvaus, ympäristökorvaus, luonnonmukaisen tuotannon korvaus, yleinen hehtaarituki, pohjoinen hehtaarituki, nuorten viljelijöiden tuki, nuorten viljelijöiden tulotuki ja erikoiskasvipalkkio jäävät suorasuuntaaviin tykkeihin ja telaketjuihin kiinnittyneiden ajatuksieni alle.

Havahdun siihen, että tukiesittelijä lopettaa esityksen. Johan oli tavaraa, kyllä on varaa mistä valita.

Seuraava luennoitsija pääsee vauhtiin. Edelliset olivat vasta alkua tukiviidakolle, nyt päästään ympäristötukien piiriin.

Ensinnäkin tee ympäristösitoumus! No, sen olen tehnyt jo 30 vuotta sitten luonnon kanssa, kun viljelijäksi aloin. Nyt tämä virallistetaan oikein valtion taholta.

Kaikki sitoumukset tuovat rahaa, mutta myös velvoitteita. Niitä seurataan nyt keväästä lähtien kännykällä. Eli pitää ladata vipumobiili, ja sinne tulee sitten käskyjä mitä pitää tehdä.

Älkää ihmetelkö viljelijöitä heilumassa kännykän kanssa pellonlaidalla. He eivät ota selfieitä, he tekevät töitä!

Mitä opin illasta? Meidän viljelijöiden pitää unohtaa maatalousyrittäminen, meistä tehdään kovaa vauhtia ympäristönhoitajia, josta saamme palkkamme.

Olemme siis täällä pitämässä luontoa yllä, ettei se vallan puskitu. Poikiemme ja tyttäriemme on sitten mukavampia ajella kaupungista vanhuksia katsomassa hoidettujen peltojen ympäröimänä.

Jos viljelen kauraa, saan siitä palkkiota 45 euroa hehtaarilta, jos kylvän linnuille ja riistalle syötävää saan siitä 600 euroa hehtaarilta. Rukoilen iltaisin yläkertaa, jotta kevään hanhet ja kurjet lyöttäytyisivät isoolla porukalla luomanvarsitiluksilleni. Sen jälkeen maatalouteni olisi erittäin kannattavaa.

Linnut, linnut, tehkää pesä sydämeen ja sulattakaa tämä routainen maa!