Halloweenistä kekriin

Aikoinaan Jaska Jokusta eli Charlie Brownia lukiessa ihmettelin viattomasti, että mikähän se oikein tuo Halloween. – Karkki tai kepponen! Trick or treat!

No, sittenhän se jotenkin selvisi, myös elokuvahahmo Freddy Kruegerin avustuksella. Halloween eli All Hallows Eve on irlantilais-amerikkalainen pyhäinmiestenpäivä, jolloin henget ovat liikkeellä, kerrotaan. Viihdeteollisuuden ihanneteema!

Muistelenpa pitäneeni joskus käsissäni muinaisen Postin Halloweeen-aiheisia postikortteja. Niissä oli keltaista ja mustaa, hiukan kauhua ja hiukan seksiä. Ja erityisen hyvä grafiikka. Halloween-korteista ei sitten tullut mitään, mutta Postin Valentinen-päivän kortit taisivat onnistua. Ne kulkevat runsaina virtoina helmikuussa sekä maapostina että sähköisesti.

Oli jonkinasteinen oivallus tajuta, että tämä Halloween onkin sama juhla kuin Suomesta jo kuollut tai ainakin kuolleeksi luultu kekri.

Onko kekri kuollut? Kajaaninjoella poltetaan nykyään kekripukki, jonka valmistaa Sotkamon Tipasojan kyläyhdistys. Yhdistyksen puheenjohtaja kuljettaa kekripukkia 60 km Kajaaniin keskelle kaupunkia joenrantaan. Tipasojalaiset ovat kokemuksen kautta oppineet, miten ja mistä aineista pukki pitää rakentaa, jotta se palaa kunnolla, näyttävästi ja pitkään. Salaisuus on siinä, miten ja mistä aineista pukin maha rakennetaan.

Ja onhan näitä juhlia. Turussa oli äskettäin Kekrifest-tapahtuma, Loimaalla Maatalousmuseolla on Köyrimarkkinat, Talonpoikaiskulttuurisäätiö järjesti Helsingissä Lasipalatsissa hyvään ruokaan ja fiksuun ohjelmaan keskittyvät Kekrikemut, Ruovedellä juhlitaan kekriä yhden kylän syysjuhlana, Kuopiossa on kekriä…

Seuraava oivallus tuli jostain netin uumenista. Kekri eli keyri eli köyri on sama sana kuin englannin kielen year (vuosi) ja gear (vaihde). Kekrin juuret ovatkin tuhansien vuosien takaisessa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Kekri on sadonkorjuujuhla, maatalouden työvuoden päätösjuhla, vuodenvaihde ja uudenvuoden alku, entisaikaista kalenteria tasaava jakoaika, palkollisten vapaaviikko, irrottelun salliva karnevaali. Jopa pikkujoulun voi arvella irronneen ainakin funktionaalisesti maalaistaustaisesta kekristä.

Ja tietenkin kekkerit tulevat kekristä, tarkoittaen erittäin hyvin onnistuneita syöminkejä ja juominkeja.

Halloween ja kekri ovat siis yksi ja sama juhla ja niillä yhteinen vuodenvaihdetta merkitsevä alkuperä mainitussa Eurooppan ensimmäisessä maatalouskulttuurissa. Tämä kulttuuri oli noin 7 000 vuotta sitten levittäytynyt Tonavan laaksoa myöten keskiseen Eurooppaan ja ulottui Pohjanmeren rannoilta Ukrainaan. Suomeen tuo kulttuuri tuli 5 000 vuotta sitten ja tunnetaan vasarakirveskulttuurina. Siitä lähtien keyriä eli kekriä on Suomessa juhlittu.

Tässä kohtaa kysyn ääneen: miksi puhumme kekristä eikä keyristä? Vastaus on Mikael Agricolassa. Hän kokosi luettelon suomalaisista epäjumalista. Miten? Kyselemällä Turun katedraalikouluun tulleilta oppilailtaan, jotka olivat maan eri puolilta. Joku näistä tunsi kekrin karjan kasvua edistävänä ilmiönä. Agricola kirjasi sitten vanhalla kielellä ”Kekri se lisäsi karjan kasvun.”

Kekrinä kokoonnutaan yhteen, syödään ja juodaan, jotta talo menestyisi seuraavanakin vuonna. Esi-isille viedään myös ruokaa. Tulia poltetaan pahojen henkien karkoittamiseksi. Kekrin jälkeen pidetään ”runtu” eli kyläillään naapurissa ja kylällä. Tuo runtu muuten tarkoittaa ympäriinsä kuljeskelua. Mainittu runtu on yhden viikon mittainen eli vanha jakoaika. Silloin aika oli laadultaan erilaista, maailman rajat ohuet ja asiat saattoivat liikkua näiden rajojen läpi.

Auringosta kaikki johtuu. Sen kiertoliike tuottaa meille vuodenajat ja määrittää suurimpien juhlapyhien sijainnin. Ihmisellä on tarve juhlia keskellä syksyn pimeyttä. Siihen vastaa kekri, siihen vastaa Halloween, siihen vastaa Pyhäinpäivä tai Mikkelin päivä, Oktoberfest ja Itävallan sadonkorjuujuhla Heurigen. Outoa kyllä, en pysty nimeämään vastaavaa ruotsalaista juhlaa.

Myönnän, että Halloweenin ja kekrin suhde kismittää. Viihdemaakarien tuottama Halloween on lyönyt itsensä läpi. Kekri on sama juttu, yhtä aikaa suomalaisempana ja syvemmin eurooppalaisena versiona. Olisiko kekrissä jotain vanhahtavaa ja epämääräistä. Tai ehkä vieläpä epäilyttävän maalaista?

Millaista kekriä sinä juhlisit ja miten? Vastaisin puolestani näin: sellaista kylätaloilla ja ravintoloissa vietettävää juhlaa, jossa voisi juoda runsaasti ja syödä ilman morkkista. Jossa lapset olisivat mukana, jossa olisi elävää tulta ja toisille kerrottuja juttuja sekä joku rituaali. Esimerkiksi se, että juhlan lopuksi jokainen joukko sytyttäisi tulen yhteisestä pihatulesta ja kulkisi valo mukanaan kotiinsa.

Ps. Se karkki pitää antaa lapselle tai tarjota olut kysyjälle, ettei seuraavasta vuodesta tule huonoa!