Vaihtoehtoisia faktoja

Mielipide

4.3.201710:00

Kolumni

Pekka Alarotu

Eero Heinäluoman (sd.) tarkastusvaliokunta teki elämänsä mietinnön. Finavia-sotkussa sekä puolustus että hyökkäys saivat mässäillä yksimielisen mietinnön vaihtoehtoisilla faktoilla.

Jopa Olli Immonen (ps.) käytti mietinnön pohjalta ensimmäisen asiapitoisen puheenvuoron kuusivuotisella kansanedustajaurallaan.

Vasemmisto-oppositio halusi mittauttaa liikenne­ministeri Anne Bernerin (kesk.) luottamuksen, koska valtio kärsi Finavian johdannaisista 34 miljoonan tappiot.

Olavi Ala-Nissilän (kesk.) johtama puolustus muistutti kiistaa olevan vain 300 000 euron sovittelusta tilintarkastusyhteisön kanssa.

Epäluottamusjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) vetosi valtiontalouden tarkastusvirastoon, jonka mielestä kiistat ratkotaan raastuvassa eikä sovittelussa, maksoi mitä maksoi.

Ministeriä syytettiin, ettei hän kutsunut koolle Finavian yhtiökokousta. Monessa liemessä keitetty Kauko Juhantalo (kesk.) arveli, että valtion sataprosenttisesti omistamissa yhtiöissä ministeri on kävelevä yhtiökokous.

Eduskunnan työ on nykyisin niin uneliasta, että yksittäiselle ministerille vaadittu epäluottamuslause vaikuttaa pommin tavoin. Takavuosina esimerkiksi työ­ministerin luottamusta mitattiin tämän tuosta.

Oppositio ei ollut läheskään yksimielinen. Ministeri Bernerin aktiivisuudesta syntyneet paineet vain purettiin vaarattomalla tavalla.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen kiirehti kokoomuksen kuntavaalitäkyksi lasten kotihoidon­tuen purkamisen. EK ja SAK antavat veljellistä sivustatukea.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini sanoo, ettei tämä hallitus puutu kotihoidontukeen, mutta tuleva peruspalveluministeri Annika Saa­rik­ko (kesk.) etsii jo vimmatusti kompromissia.

Tuen vastustuksella pitkään ratsastellut Juha­na Vartiainen (kok.) muisteli televisiossa, että Ruot­sissa tuen maksatus keskittyi maahanmuutto­lähiöihin. Mitä tapahtuisi, jos perussuomalainen poliitikko tuollaista lausuisi?