Entropia pyörittää maailmaa

Mielipide

9.4.201802:00

Kolumni

Eija Mansikkamäki

Jos kaataa lämmintä vettä kylmän sekaan, mitä tapahtuu?

Palautumaton prosessi, jossa vesien lämpötilat tasoittuvat. Sitä kutsutaan entropiaksi.

Ilmiön nimi jäi mieleeni lukion pitkän fysiikan tunnilta, ja se on pulpahdellut pintaan menneiden vuosikymmenien aikana useasti. Nimi on kiva, mutta ilmiö nimen takana vielä kiinnostavampi.

Olen huomannut entropian kasvavan monessa ympäristössä – sekä mikro- että makromitoissa.

Tuttuja ilmiöitä kaikille: Vaikka järjestelee pussit ja rasiat pakastimeen ruoka-aineittain, hetken päästä ne vellovat iloisesti sekaisin arkun syövereissä. Eteisen valtaa kenkäkaaos. Paperit, klemmarit, kynät ja muut eivät pysy omissa kasoissaan, ellei niille järjestä erityisiä lokerikkoja.

Vaatii siis ilmeisesti paljon enemmän energiaa saada samankaltaiset esineet hakeutumaan toistensa seuraan kuin antaa niille vapaus valita olinpaikkansa. Vapaata vellomista tapahtuu itsekseen, ja se johtaa sekoittumiseen.

Olen päätellyt, että juuri entropian vuoksi politiikassa ei puolueita enää erota toisistaan. Aatteetkin limittyvät. Äänestäjät vaihtavat puoluekantaansa vaalista toiseen, sillä sellaista henkilöä on helpompi äänestää, joka osaa ja uskaltaa vielä sanoa vaalikoneen väittämiin kyllä ja ei.

Puolueet ovat jo liian limittäin. Tosin niissäkin tapahtuu joskus liikettä taaksepäin ja kohti uusia rajalinjoja, mutta se vaatii systeemiin uutta ulkopuolista energiaa. Perussuomalaisiin sitä toi Jussi Halla-aho, keskustaan Paavo Väyrynen.

Myös kansat vaeltavat, ylittävät rajoja, sekoittuvat. Jos liikehdintä olisi rauhanomaista, lopputuloksena olisi pitkän ajan päästä koko maapallon peittävä yhdenmukainen kansa ja kieli.

Siltä ei näytä, sillä kansallismielisyys elää vahvana esimerkiksi muureja rakentavassa Yhdysvalloissa ja monissa Euroopankin historiallisissa sivistysmaissa kuten Unkarissa.

Muukalaisten torjunta on saanut yllättävää voimaa Pohjoismaissakin. Vaeltamisen rajoittaminen laeilla aiheuttaa vastarintaa ja väkivaltaa, mutta yhtään parempi ei historian näkökulmasta ole pienten askeltenkaan taktiikka.

Kuin huomaamatta on Euroopassakin tultu tilanteisiin, joissa kokonaisia kansoja on hävitetty niin hivuttaen, ettei sitä ole uskoa todeksi jälkeenpäin. Luonnollinen entropia on pysäytetty väkivalloin.

Jos sote-palveluissa olisi luonnollista entropiaa, julkinen ja yksityinen lomittuisivat sopuisasti. Näyttää kuitenkin siltä, että isot jyräävät pienet ja että palvelut keskittyvät sinne, minne ihmisetkin.

Ihmisten asumista kun ei määrää enää vapaa entropia eli elannon hankkiminen pellosta ja metsästä, vaan erikoistuminen, tehostuminen ja politiikka. Ihmishistorian ja vapaan entropian aikana vapaasti maapalolle ripotellut kansat tiivistyvät nyt tornitaloihin, lopuilla tilakoko kasvaa, tuotanto erikoistuu, riskit lisääntyvät.

Vaikka samat ruoka- ja muut muodit pyyhkivät entropian hengessä yli maapallon, tuotanto ja omistus keskittyvät yhä harvemmille.

Varminta onkin pitää pellosta kiinni, jos peltoa on. Jos vaikka kansanliikkeiden entropia alkaa sittenkin toimia.