Lukijalta: Jatkuvan metsänkasvatuksen riskit on tärkeä tiedostaa

Kuusen taimia jatkuvan kasvatuksen metsässä. Kuvituskuva. Kuva: Pasi Leino

Metsän luontainen uudistaminen, niissä olosuhteessa kuin se onnistuu, on eittämättä kustannustehokasta ja houkuttelevaa; onhan kustannusten kotiutus metsän uudistamisesta viljellen mahdollista vasta pitkän ajan kuluessa.

Luontaisessa uudistamisessa on kuitenkin myös riskejä, jotka voivat johtaa esimerkiksi kasvutappioihin ja tuholaistuhoihin, ja jotka siten on tarpeen tiedostaa tavoiteltavaa tulovirtaa arvioitaessa.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsän uudistus on tavoitteena suorittaa pääosin luontaisesti, jolloin siementen arvioidaan tulevan paikallisesti jo sopeutuneista puuyksilöistä. Näin ei oteta huomioon ilmaston muuttumisesta aiheutuvaa painetta tähänastista metsäpuiden perimää uudenlaiseen ilmastoon paremmin soveltuvan metsäpuiden perimän saantiin.

Nyt kasvunsa aloittava kuusentaimi on syntynyt esimerkiksi 80-vuotiaan vanhempaispuunsa siemenestä ja tätä edellinen, todennäköisesti kaadettu isovanhempaispuusukupolvi on saanut alkunsa ehkä 160 vuotta sitten, nälkävuosien ja niin sanotun pienen jääkauden aikaan. Luontainen metsän uudistaminen voi siten johtaa geneettisesti vanhentuneen perimän siirtymiseen eteenpäin, mikä ei liene optimaalista muuttuvassa ilmastossa.

Metsäpuiden elinkaaren pituus tekee kasviaineiston geneettisestä soveliaisuudesta kasvupaikalle hyvin tärkeän. En ole löytänyt tutkimustietoa, joka osoittaisi edellä esitetyn kehityskulun aiheettomaksi.

Tietämykseni kasvigenetiikasta on lähinnä maatalous- ja vihanneskasveilta, mutta en ole löytänyt seikkoja, jotka osoittaisivat metsäpuiden geneettisten perussääntöjen olevan aivan toisenlaisia.

Martti Kinnari

MMM, agronomi

Helsinki