Thaibroileri on vain jäävuoren huippu
Hanna Lensu: Yhteiskuntavastuujohtajien jokapäiväistä työsarkaa on thaikanan kaltaisten ikävien otsikoiden jälkipyykkäys.Me suomalaiset osallistumme köyhien aasialaisten siirtotyöläisten riistoon syömällä thaimaalaista broileria, joka on tuotettu kurjissa työoloissa, ilmeni kansalaisjärjestö Finnwatchin raportista viime viikolla. Kuten tapoihin kuuluu, thailihaa käyttävät suomalaisyritykset ilmoittivat raportin seurauksena puuttuvansa listattuihin ongelmiin kiireen vilkkaa.
Kaikissa isoissa yrityksissä on nykyään yhteiskuntavastuujohtajat. Heidän jokapäiväistä työsarkaansa on thaikanan kaltaisten ikävien otsikoiden jälkipyykkäys. He pitävät huolen siitä, että thaimaalaisia alihankkijoita kovistellaan – ainakin vähän aikaa.
Kun laineet ovat laantuneet ja koittaa seuraavien sopimusneuvottelujen aika, puhutaan jälleen euroista, dollareista ja Thaimaan bahteista. Epäilen, ettei siinä pöydässä istu yhtään yhteiskuntavastuujohtajaa.
Tällä kertaa thaibroilerin käyttäjät pääsivät itse asiassa aika helpolla, sillä Finnwatch syynäsi vain ihmisiä eikä lainkaan lintuja. Voi olla, että kanalastakin voisi löytyä yhtä ja toista, joka kiinnostaisi kuluttajia. Ainakin hetken.
”Toivotaan, etteivät kuluttajat huomaa”, kuvasi Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sitä, miltä monien yritysten asenne vaikuttaa.
Toinen kätevä selviytymiskeino on luottaa siihen, että koko hässäkkä unohtuu pian. Aika monia kuluttajia kiinnostaa viime kädessä enemmän tuotteen halpa hinta kuin se, että halpuuttaminen on saatu aikaan kohtuuttomin keinoin.
Kohtuuttomuuksia koettavat kaivaa Finnwatchin kaltaiset kansalaisjärjestöt, valvovat viranomaiset ja media. Rehellisesti on myönnettävä, että esiin saadaan vain jäävuorien huippuja.
Listaapa kaikki hankintasi esimerkiksi yhden viikon ajalta ja mieti jokaisesta tuotteesta tai palvelusta, mistä ja millaisista oloista ne ja niiden raaka-aineet tulevat. Jos hälytyskellosi eivät soi listauksen aikana yhtään kertaa, olet joko välinpitämätön tai poikkeuksellisen valveutunut ostaja.
Thaibroileriraportissa kerrotaan, että siirtotyöläisiä palkataan elintarviketehtaille erityisesti sellaisiin tehtäviin, jotka eivät ole thaimaalaisille niin houkuttelevia alhaisen palkkauksen ja epämiellyttävien työolosuhteiden vuoksi.
Kuitenkin esimerkiksi mustikoiden poiminta – joka ilmeisesti juuri samoista syistä ei monia suomalaisia kiinnosta – on thaimaalaisille niin houkuttelevaa hommaa, että sitä varten matkustetaan toiselle puolelle maapalloa.
Mustikkametsä on tyyppiesimerkki siitä, miten siirtotyöläisyys ja alihankintaan liittyvä problematiikka ovat täällä ja nyt eivätkä piile vain ulkomaisissa tuotteissa.
Jouduin viime marjasesongin aikana pettymyksekseni toteamaan, etteivät suomalaisyritykset ainakaan kovin mielellään esittele poimijoiden työarkea.
Otin yhteyttä useisiin ulkomaisia poimijoita käyttäviin yrityksiin ja kysyin, saanko tulla toimittajana mukaan työporukkaan poimimaan marjoja pariksi päiväksi. Lupasin olla häiritsemättä poimijoita kysymyksillä, yöpyä heidän majoituspaikassaan tai vaikkapa teltassa pihalla, enkä olisi ottanut valokuvia.
Ei irronnut näillä ehdoilla toimittajalle poimijan pestiä. Miksi?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

