Onko Suomessa kohta puolitoista miljoonaa huonokuntoista 60-vuotiasta?
Voit myös kuunnella kolumnin Simo Rallin lukemana.Katselin tässä taannoin musiikin Grammy-gaalaa, jossa palkittiin Yhdysvalloissa pärjänneitä muusikoita ja laulajia. Täytyy sanoa että aikamoinen kauneusleikkausesittelyjen show oli käynnissä. Oli sama, oliko lavalla iäkkäämpi mies vai nainen, naama oli kuin kumista tehty.
Mietin miksi. Miksi nuo kaiken elämältä saaneet, varmasti vaurastuneet ja valtavan kokemuksen omaavat haluavat näyttää ikuisesti nuorilta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vielä ei ole sellaista kirurginveitsen heiluttajaa löytynyt, joka hakkaisi luonnon luoman.
Arvokas vanheneminen olisi paljon karismaattisempaa, kuin näyttää botoksilla itsensä ilmeettömäksi pumpanneelta laulajabarbilta tai -keniltä.
Me elämme yhä vain vanhemmiksi. Juuri tuli uutinen, että tänä vuonna syntyvät lapset elävät todennäköisesti satavuotiaiksi. Elinajanodote on todella pitkä. Nytkin täällä porskutetaan elontiellä pitkästi yli kahdeksankymmentävuotiaiksi.
Vielä sata vuotta sitten kuolla kupsahdettiin noin viisikymppisinä. Pitkästi on tullut lisä aikaa meille, elon eläjille ja kokijoille. Hieno homma, Suomi on mennyt eteenpäin!
Ja taas kummallinen juttu. Juuri tuli uutinen että yleisterveytemme on huonompi kuin koskaan. Suomalaiset ovat heikossa kunnossa. Varusmiehet, työssäkäyvät, työttömät, eläkeläiset, nuoret ja jopa lapset ovat yleiskunnon ja terveytensä kanssa helisemässä.
Elämme siis todella pitkään, mutta olemme heikossa hapessa. Geenimme ovat varautuneet elämään ysikymppisiksi, mutta mielihyväämme säätelevät hormonit laittavat meidät katsomaan nakudeittiohjelmaa sohvan pohjalta ja välttelemään minkäänlaista kuntoilua.
Samalla nautitaan vähän rasvaa, sokeria ja bisseä. Seksikään ei maistu, kun ei vaan jaksa. Siinäpä sitä syntyy sotesoppaa Suomen hallituksille ja terveydenhoidosta vastaaville.
Mennäänpä vielä sata vuotta taaksepäin. Väkeä kuoli kuin kärpäsiä, mutta myös syntyvyys oli kanien luokkaa. Naiset synnyttivät noin neljä potraa poikaa tai tyttöä. Tällä hetkellä luku on alle puolitoista. Yli kuusikymppisiä oli väestöstä alle kuusi prosenttia. Nyt heitä on melkein neljäsosa. Mihinkäs tämä johtaa?
Suomessa on uusi hoitajamitoitus, jonka pitäisi tulla voimaan tämän vuoden lopussa. Se tarkoittaa, että kymmentä vanhusta pitää olla hoitamassa 7 henkilöä. Eli jos vanhuksia on satatuhatta, pitää hoitajia olla 70 000.
Nyt, kun elämme yhä huonommassa kunnossa yhä kauemmin, yli kuusikymppisten osuus kansasta tulee nousemaan, ja kun syntyvyys laskee, kasvaa hoivaa tarvitsevien vanhusten suhteellinen määrä vielä rajusti.
Rallin matematiikalla, näillä elinajanodotteilla ja ihmisten huonokuntoisuudella vuonna 2040 Suomessa voi olla puolitoista miljoonaa yli kuusikymppistä huonokuntoista, jotka tarvitsevat apua. Heitä hoitaa miljoona hoitajaa. Kyllä siinä hoivatyötä riittää. Toivottavasti robotit tekevät tuottavat työt, jotta valtion kirstuun jotakin kilahtaa. Jollakin nuo hoitoammattilaisten palkat pitää hoitaa.
Ranskassa mellakoidaan, kun eläkeikä nostettiin 64 vuoteen. Suomessa tuo raja on jo ohitettu aikoja sitten. Ikärajoja voi nostaa, mutta jaksaako kaikki eläkeikään saakka puurtaa, kun kunto on heikko? Keinotekoisesti emme nuoruutta saa pidennettyä, sen totesin katsoessani Amerikkalaista musiikkigaalaa.
Pitäisikö meidän antaa rakkaalle Suomen maallemme jotakin takaisin? Suomi on antanut meille yhden pisimmistä elinajoista maailmassa. Mitä jos lahjoitamme hyvän kunnon Suomelle? Yritetään eres!
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja
Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat



