TEKSTI: Petri P. Pentikäinen KUVAT: Raisa Kyllikki Karjalainen
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) pesee leluankkaa Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella Porvoossa. Päällä on muoviessu, valkoinen takki ja kumihanskat. Meneillään ovat öljyyntyneiden lintujen puhdistuskontin vihkiäiset.
Kamerat räiskivät ahnaasti kuvia, onhan ministereistä vaikea saada rentoja ja mielenkiintoisia näkökulmia.
Lehtomäki on poikkeus säännöstä, ja hän tietää sen. Sukkela, Kainuun murteen sekainen kielenkäyttö sekä ansiot karaokessa ovat tuottaneet reippaan maineen ja paljon myötäsukaista julkisuutta.
Asetelma voi muuttua, jos keskustan varapuheenjohtaja Paula Lehtomäestä joku päivä tulee se, miksi häntä jo sovitellaan: Matti Vanhasen seuraaja puoluejohtajana ja pääministerinä.
”En ole ollut julkisuudesta tarkka. Olen kertonut itsestäni aika paljon. Suhde julkisuuteen on yksi keskeisimpiä asioista, kun mietin, mitä elämässäni lähivuosina teen”, Lehtomäki myöntää.
Lehtomäki sanoo, että tähän asti raja on kulkenut siinä, että läheiset eivät ole julkisuuden henkilöitä. Rajanveto on onnistunut hyvin. Muutamia medioita keljuttaa vieläkin, että ministeri meni salaa naimisiin.
Keskusta järjestää seuraavia eduskuntavaaleja edeltävän puoluekokouksensa kesällä 2010. Lehtomäki pitää tarpeellisena ja todennäköisenä, että siinä kokouksessa halutaan mitata myös Matti Vanhasen luottamus, ensimmäistä kertaa hänen johtajaurallaan.
”Meillä on varmuudella muutamia eturivin poliitikkoja, jotka ajattelevat niin. Minusta tuntuu, että myös keskustan kenttäväki haluaisi tällaista asetelmaa.”
Lehtomäki istutettiin haastajaksi muutama viikko sitten, kun hän ei ehdottomasti kieltäytynyt kunniasta haastaa Vanhanen. Ministeriä itseään huvittaa lausunnon tulkitseminen.
”Totesin tarkalleen ottaen, että en sulje pois vaihtoehtoja. En ole missään tapauksessa ilmoittautunut mihinkään kisaan. Tuntuu hassulta, että kaikki on lähtenyt pyörimään minun ympärilläni.”
Vanhanen itse ilmoitti äskettäin olevansa halukas jatkamaan pääministerinä myös seuraavien vaalien jälkeen. Toteutuessaan se tarkoittaisi kahdentoista vuoden pääministeripestiä, selvästi pitempää kuin Paavo Lipposella (sd.), josta moni halusi 2003 jo vaihtelunkin vuoksi eroon.
Keskustankin kentällä on jo pohdittu, onko Vanhasesta tulossa uusi Lipponen. Lehtomäki jarruttelee kritiikkiä.
”Kyllä me poliitikot tiedämme, että luottamus testataan kahden vuoden välein puoluekokouksessa ja neljän vuoden välein eduskuntavaaleissa. Vanhanen ei sanonut tätä samassa lauseessa, mutta ymmärtää asian.”
Lehtomäellä olisi ollut mahdollisuus kiihdyttää nousuaan vuosi sitten, kun vaalit toistamiseen voittanut keskusta muodosti hallitusta. Hän valitsi kuitenkin ympäristöministerin salkun.
Budjetissa salkun paino ei ole juurikaan noussut, mutta vapaansa aikana Lehtomäki huomasi, että teemat ovat nyt kaikkien huulilla.
”Ympäristösektorin kysymykset ovat päivittäin esillä. On päätöksentekijälle myönteinen haaste vetää politiikan linjaa asiassa, josta ollaan kiinnostuneita. Tässä tehtävässä on vahva konkretian taso, ympäristöministeriössä käsitellään lähellä arkipäivää olevia asioita.”
Oman suolansa tehtävään tuo se, että Lehtomäki on tehtävässään outo lintu sekä työpaikalla että puolueensa kentällä. Ministeriössä ei ole keskustaministerien perinnettä, ja monille keskustalaisille ympäristötoimi on aina ollut vihollinen, josta pitäisi päästä eroon.
”Tätä asennetta on edelleen paljon. Törmäsin siihen, kun aluehallintouudistusta suunniteltiin. Jotkut keskustan kentällä ajattelivat, että tämähän on hyvä tapa saada ympäristökeskukset hävitettyä maan kartalta.”
Välit kentän kanssa lämmitettiin jo viime kesänä, kun keskustelu maatalouden päästöistä käynnistyi. Puolueen isolle agraarisiivelle Lehtomäki oli ojan väärällä puolella, kepittämässä alaa.
”Olin yllättynyt, että jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, se koetaan syyllistämiseksi. Maatalous on iso kotimainen ravinteiden päästölähde, ja meidän täytyy tehdä kaikkemme, että pystymme pienentämään päästöjä myös siellä. Viljelijät ovat jo vähentäneet lannoitteiden käyttöä pelloillaan kymmeniä prosentteja. Silti vaikutukset vesien tilaan ovat vähäiset. Ymmärrän hyvin, että asia turhauttaa.
Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuudesta on julkaistu useita kriittisiä arvioita. Lehtomäki myöntää, että muutostarpeita on.
”Tulokset vesiensuojelussa ovat olleet vaatimattomia. Silti työtä pitää tutkimustuloksiin nojautuen jatkaa. Minusta ainoa etenemissuunta on, että pitää pystyä erilaistamaan tukimuotoja, riippuen siitä, millaiset ympäristöriskit vesistön kannalta ovat. Pohjavesialueella ja virtaavien vesien alueella on oltava tarkempi kuin kuivalla alueella. Sen pitäisi näkyä myös tuissa.”
Muoviankka tulee Porvoossa puhtaaksi, ja Lehtomäki kiittelee konttijärjestelmän käytännöllisyyttä: työkaluiksi riittivät hammasharja ja ten-
nissukan varret.
Ympäristösektorilla on kuitenkin edessään sen mittaluokan haasteet, että niistä ei selvitä hammasharjan kokoisilla varusteilla. Lehtomäki myöntää, että tilanne on huolestuttava.
”Kriisejä tulee, ja niitä on jo. Paitsi ilmastonmuutoksen aiheuttamat myrskyt, myös kuumuus ja kuivuus.”
Länsimaissa kysytään jo, romahtaako koko 1900-luvulla luotu yhteiskuntamalli ekologiseen mahdottomuuteensa. Lehtomäki ei sellaiseen usko.
”Pitkälläkin aikajänteellä ympäristöä voidaan suojella muuttamatta yhteiskunnan perussysteemiä. Arkiseen elämään löydettävä vain tapoja, jotka kuormittavat vähemmän. Oleellisempaa on, että isot massat tekevät pieniä asioita. Ei se, että pieni porukka elää askeettisesti ja yrittää sillä pelastaa maailman.”
Eriarvoisuus saattaa kuitenkin kasvaa. Kun kuluttaminen kallistuu, maailman pelastaminen voi jäädä köyhille ja keskiluokalle.
”Kun katsoo Katajanokan laiturissa isoja huviveneitä, ymmärtää, että se on todellisuutta jo nyt. Riski sille, että tämä asetelma edelleen kärjistyy, on ilmeinen.”
Liikenteellä on roimat päästöjen alennustavoitteet, mutta liikkuminen vain lisääntyy. Kehitystä kiihdyttää kaavoitus, joka hajautuu myös keskuksissa. Lehtomäen työkaveri, asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) on jo hyökännyt yhä suuremmiksi paisuvia, autoilua lisääviä kauppamammutteja vastaan.
”Tänä vuonna valmistuva iso kauppakeskus on toiminnassa vielä vuonna 2050, johon mennessä pitäisi liikenteessä tehdä jo massiivinen päästövähennys. Rakentamistarpeita on kuitenkin myös tulevaisuudessa. Pai-
kallisissa kaavoitusratkaisuissa näille on pyrittävä osoittamaan ympäristöllisesti mahdollisimman kestävät sijaintipaikat”, Lehtomäki sanoo.
Mutta entä, jos Toivo Sukari joku päivä haluaa myös Kajaanin ja Kostamuksen asiakasvirrat ja rakentaa Ideaparkin Kuhmoon, Lehtomäen kotikuntaan? Silloin on tehtävä ”paikallinen kaavoitusratkaisu”.
”Ehkä se ei ole niin todennäköinen asia... Kyllä se vaikea kysymys olisi”, Lehtomäki pyörittelee.
Seremoniat pelastuslaitoksella ovat ohi, ja kaupunki on tarjonnut lounaan vanhassa Porvoossa. Ministeriauto ottaa Lehtomäen kyytiinsä vanhan kirkon portilta ja matka Helsinkiin voi alkaa.
Eduskuntaan ehditään juuri ja juuri istunnon alkuun, mutta niin kiire ei ole, etteikö ensin koukattaisi paikallisen tehtaanmyymälän kautta.
Sieltä Lehtomäki ostaa suukkoja.
