Tolkkua metsästys­lain­­säädäntöön

Syksystä 2017 siirrettiin varsi­naisen hirvenmetsästysajan alkamista kaksi viikko myöhäisemmäksi. Maa- ja metsätalousministeriö perusteli muutosta, että näin parannetaan hirvien kiimarauhaa, minkä seurauksena vasojen koot kasvavat.

Luken riistahavainnot.fi- sivuilta voi nähdä, että vuosien 2013–17 urosvasat painoivat keskimäärin 79,6 kiloa ja naaraat 75,8 kiloa. Uuden käytännön vaikutusaikana 2018–19 syntyneiden uros­vasojen keskipaino laski 78,2 ja naaraiden 74,7 kiloon. Kannattaa todeta myös, ettei koko 29 vuotta kestäneen tilastointi­kauden aikana aikuisten hirvien painoissa ei ole tapahtunut tilastollisesti merkittäviä muutoksia.

”Uudistus” epäilemättä lisäsi hirvionnettomuuksia. Tietysti myös vaikeutettiin hirvenmetsästystä. Pohjoisessa metsäautotiet tukkeutuivat lumesta ja maastossa liikkuminen vaikeutui ennen jahdin päättymistä.

Edelleenkin saadaan harjoittaa metsästyskauden jälkeistä hirvieläinten talvi­ruokintaa ja EU:n tuella perustaa riistapeltoja, minkä seurauksena valkohäntäpeurojen kanta on noussut sietämättömän korkealle. Tämähän aiheuttaa lukemattomia liikenneonnettomuuksia ja vaikeuttaa maa- ja metsätaloutta sekä sitä kautta myös ilmastotavoitteita.

Peurakanta tekee myös täysin syyttömien ihmisten elämän tuskalliseksi, kun kaikki kukat häviävät pihoilta ja jatkuvasti saa pelätä peurojen tuomista punkeista saatavaa borrelioosia.

Keinoruokinta edesauttaa villisikojen leviämistä, mistä maa- ja metsätalousvahinkojen lisäksi saattaa sikaruton puhkeamisen vuoksi olla valtavat vahingot Suomen lihateollisuudelle.

Toivoisi, että ministeriössä tehtäisiin viimeinkin oikeita ratkaisuja sekä kaikkien peura- alueilla asuvien että koko Suomen hirvenmetsästäjien parhaaksi.

Peurakanta tekee täysin syyttömien ihmisten elämän tuskalliseksi.