Vesihuoltolakia käytetty väärin viemäriratkaisuissa

Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2008 asettama vesihuoltolain tarkistamistyöryhmä esittää muutoksia vesihuoltolakiin sekä maankäyttö- ja rakennuslakiin. Kiinteistöjen liittämisvelvollisuuteen ei työryhmän mielestä ole tällä hetkellä tarpeen puuttua lainsäädännössä.

Kuitenkin voidaan todeta, että liittymisvelvollisuuden toteutuminen on tänään kunnan päätettävissä vesihuoltoalueen vahvistamisen muodossa. Tämän päätöksenteon käytäntö saattaa vaihdella kunnasta toiseen ja päätökset voivat olla kiinteistönomistajille kohtuuttomia.

Tietenkään vesihuoltolakia ei ole laadittu ihmisten kiusaamiseksi, vaan sen päämäärä on, että yhdessä tehdään toimivat ratkaisut ja lisäksi edullisesti.

Työryhmä toteaa vesihuoltolain alkuperäisenä tarkoituksena olleen, että toiminta-alueet hyväksytään ennen kuin vesihuoltoverkostot rakennetaan ja että kunnat suunnittelevat vesihuollon johdonmukaisella ja ennakoivalla tavalla.

Valitettavasti tänä vuonna lievennetyn haja-asutusten jätevesiasetuksen siivittämänä moni vesiosuuskunta on perustettu, ja myös alueille, joiden asutustiheys on liian pieni, ja nimenomaan jälkikäteen, kun asutusta jo on alueella. Tämä tietää usein, että kiinteistön liitäntämaksut karkaavat kaikesta kohtuudesta.

Jokainen tietenkin saa rakentaa sen minkä itse maksaa, mutta käytännössä, jos yksityisestä aloitteesta perustettu vesiosuuskunta on ajautumassa talousahdinkoon, haetaan kunnan päätöstä vesihuoltoalueesta. Näin pakotetaan osuuskunnan ulkopuolelle jääneitä kiinteistöjä liittymään pakolla vesiosuuskuntaan, ja tavallisesti huomattavasti kalliimmalla hinnalla.

Käytännössä on hyvin vaikeata saada erivapautta liittymispakosta, koska vesiosuuskunta voi vedota vesihuoltolakiin, jossa todetaan, ettei vapauttaminen saa vaarantaa vesihuollon taloudellista ja asianmukaista hoitamista. Vesiosuuskunnan taloudesta siis pidetään huolta, mutta kuka puolustaa kiinteistönomistajaa, joka ei välttämättä edes tarvitse vesiosuuskunnan palveluksia?

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta todetaan, että viemäriin liittymiseen ei tulisi velvoittaa alueilla, joissa yhteisviemäröinnin kustannuksia on pidettävä selvästi ympäristönsuojelun vaatimukset täyttävien kiinteistökohtaisten jätevesiratkaisujen kustannuksia korkeampina.

Tästä huolimatta tehdään velvoittavia päätöksiä, joissa velattomat kokonaiskulut liitäntää kohti voivat olla moninverroin kalliimpia kun kiinteistökohtaiset ratkaisut. Tällaisessa tapauksessa on nähdäkseni väärinkäytetty vesihuoltolakia.

Ehkä olisi sittenkin asianmukaista lakiin säätää, missä olosuhteissa liitäntävelvollisuutta voidaan vaatia.