Uskaltaako maaseudulla enää asua?

Pelastuslaitoksen johtoporras on poistamassa sopimuspalokuntien henkilöstöltä tähän mennessä voimassa olevan varallaoloajan. Tämä muutaman minuutin (5–15 min) korvaus tulee johtoportaan mielestä kalliiksi.

Kyseinen toimi johtaisi maakunnissa todella ihmisten henkeen ja turvallisuuteen raskaalla ja tuhoisalla tavalla.

Palolaitoksen ensisijainen tehtävä on katastrofin sattuessa pelastaa ihmishenkiä ja ihmisten kallisarvoista omaisuutta. Toteutuuko se virka-ajan ulkopuolella, jos ensimmäinen hälytykseen lähtijä on kohteesta vähintään 45 minuutin päässä? Hän lähtee kohteeseen yksin eikä ole varmuutta saako hän mukaan muita pelastushenkilöitä.

Tämän varallaolon poistaminen olisi todella vaarallinen toimi. Esimerkiksi Pyhäsalmessa virka-ajan ulkopuolella lähin paloasema olisi Haapajärvellä. Ajatellaan tulipaloa Niinimäessä. Yksi henkilö lähtee Haapajärveltä, jos hän ei satu olemaan muualla jo tehtävässä. Hän on suurimman varallaoloajan (15 min) aikana tullut vasta Pyhäsalmen rajalle, kun nykyisellään paikalliset palomiehet olisivat jo kohteessa.

Panee miettimään, uskaltaako maakunnissa enää asua, uskaltaako mummo nukkua enää vinttikamarissa? Missä on säästö, mitä johtajat tässä ajaa? Mikä on maalla asuvan ihmisen hinta?

En usko, että palomiehet ja muu pelastushenkilöstö hyväksyy tällaista toimintaa. Heille pelastaminen ja auttaminen ovat arvoihin ja moraaliin perustuvaa toimintaa.

Johtoporras kaiketi luottaa siihen, että kyllä ne pelastajat tulevat. Mutta tulevatko he? Siinäpä on riskinoton arvoinen kysymys.