Ammattiin opetta­minen ei houkuttele

Ammatillisia oppilaitoksia voi kohdata opettajapula, kun iso joukko opettajia lähestyy eläkeikää. Ammatillisista opettajista 10 prosenttia on ikähaarukassa 63–68 vuotta. He voivat siirtyä lyhyelläkin varotusajalla eläkkeelle.

Ongelma koskee koko ammatillista koulutusta ammatilliselta toiselta asteelta ammattikorkeakouluihin. Merkkejä alan heikosta houkuttelevuudesta on esimerkiksi teknisellä alalla, jonne on vaikea saada opettajia. Opettajan työn vetovoimaa voidaan parantaa toimivilla työehdoilla ja palkkauksella, joka huomioi opettajien korkean koulutustason ja työn vaativuuden.

Ammatilliset opettajat tuntevat työelämän vaatimukset, koska ovat ennen opetustyötä tehneet uraa yrityksissä ja julkisella sektorilla. Ammatti­korkeakouluopettajien vuosi­työaikasopimus on jäänyt ajastaan jälkeen, koska sitä ole 25 vuoteen juuri kehitetty. He tekevät opettajaryhmien pisintä työaikaa, ja viikot ­voivat venyä jopa 60-tunti­siksi. Työt pitää resursoida niin, että laadukas opetustyö ja opiskelijoiden ammatti­taito voidaan taata. Palkkaus ei vastaa ammatillisten opettajien työn nykyistä vaativuutta.

Satojen miljoonien eurojen leikkaukset ja vuosityöaika­sopimusten tulkinnanvaraisuus ovat muuttaneet opettajan työnkuvaa. Opettajan työhön tulee jatkuvasti uusia tehtäviä ja työnkuva muuttuu vaativammaksi. Hanketöillä turva­taan oppilaitosten taloutta. Korona-aika on tuonut lisää kuormitusta ja vaatimuksia ammatillisten opettajien työhön. Työehdoilla ja lain­säädännöllä tulee turvata hybridityön ja työmatkojen korvaukset sekä etätyön vakuutuskohtelu ja opetus­materiaalien tekijänoikeudet.

Koko yhteiskunta hyötyy, kun ammatillinen opettajuus pysyy houkuttelevana ura­vaihtoehtona korkeasti koulutetuille asiantuntijoille. Ilman päteviä opettajia oppilaitokset eivät pysty tuottamaan työmarkkinoille tulevaisuuden osaajia.