Kansalaisille saatava täysi hyöty EU:sta

Neuvottelut Euroopan unionin seitsenvuotisesta budjetti­kehyksestä ovat siirtymässä kriittiseen vaiheeseen. Päällisin puolin tilanne saattaa vaikuttaa lähinnä tekniseltä budjettiriiheltä, mutta todellisuudessa lopputulos määrittelee sen, mitä EU pystyy lähitulevaisuudessa tekemään kansalaistensa hyväksi.

Komissio antoi budjetti­ehdotuksensa toukokuussa 2018, neuvottelut alkoivat toden teolla tämän vuoden puolella ja Suomi on nyt EU:n puheenjohtajamaana antanut kompromissiesityksensä. Tehtävä on eittämättä vaikea.

EU-maiden kannat ovat keskenään hyvinkin vastakkaisia: osa maista haluaa brexitin myötä vyönkiristystä, toiset haluavat edelleen jatkuvaa tukea suurille budjettilohkoille, kuten maataloudelle ja aluekehitykselle.

Moni jäsenmaa kysyy, saako se osuudellaan EU-budjetista veronmaksajilleen mahdollisimman hyvin vastinetta.

Tässä ollaan kirjaimellisesti miljardin euron kysymyksen äärellä. Tärkeitä menoeriä kyllä löytyy: yhteinen maatalous­politiikka ja ympäristöasiat, sosiaalinen ja alueellinen kehitys sekä uudet ja vahvempaan asemaan nousseet teemat digitalisaatiosta innovaatio- ja investointitarpeiden kautta maahanmuuttoon, EU:n ulkosuhteisiin, puolustukseen ja sisäiseen turvallisuuteen.

Komissio antoi viime vuoden toukokuussa tähän kokonaisuuteen realistisen budjetti­ehdotuksen. Komission ehdottaman budjetin suuruus on 1,114 prosenttia EU-maiden bruttokansantulosta.

Ehdotusta laadittaessa lähtö­kohta oli, että EU:n tulevan budjetin on oltava nyky­aikainen ja kunnianhimoinen, mutta kuitenkin pitää ottaa huomioon brexitin aiheuttama lovi tulopuolella.

Samalla komission ehdottama budjetti antaa EU:lle välineitä vastata kohtaamiimme geopoliittisiin haasteisiin ja tehdä EU:sta vahvempi toimija maailmalla.

EU:n sisämarkkinat tuovat EU-maille monia hyötyjä. Arvioiden mukaan sisämarkkinoiden taloudellinen hyöty Euroopan taloudessa on joka vuosi keskimäärin noin kuuden prosentin luokkaa.

Tähän suhteutettuna budjetin rahoittamiseksi tarvittavat kansalliset maksuosuudet – komission ehdotuksen mukaan alle prosentti EU:n bruttokansantulosta – ovat suoraan sanottuna erittäin hyvä diili.

Viimeksi kuluneiden puolentoista vuoden aikana EU:ssa on laadittu strategista asialistaa ja asetettu toiminnan tulevia painopisteitä, kuten ilmastotoimien vahvistaminen, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja reilu siirtyminen vihreämpään kehitykseen, Euroopan digitaalisten valmiuksien ja kilpailukyvyn lujittaminen, koulutuksen ja osaamisen kehittäminen, tutkimus ja innovointi, eurooppalaisten turvallisuuden ja puolustuksen varmistaminen sekä aktiivisen ja vahvan roolin omaksuminen maailmantasolla.

Lisäksi on vielä löydettävä toimivat ratkaisut, joilla voidaan vastata muuttoliikkeiden asettamiin haasteisiin ja hallita EU:n ulkorajoja.

Nämä ovat kaikki EU:n toiminnan osa-alueita, joilla EU-yhteistyöstä saadaan selkeää lisäarvoa: mikään yksittäinen maa ei pärjäisi näissä haasteissa yksin. Nämä ovat myös juuri niitä teemoja, joissa eurooppalaiset kaipaavat EU-tason ratkaisuja.

EU:n budjetin on oltava sellainen, että EU kykenee täyttämään eurooppalaisten odotukset näissä kysymyksissä. EU:lle asetetut tavoitteet ja prioriteetit ovat vääjäämättä sidoksissa sen budjettiin.

Rahat on suunnattava asioihin, joissa sanomme haluavamme edistyä, muuten EU:n uskottavuus kärsii niin kansalaisten silmissä kuin globaalistikin.

Komission ehdotuksessa otetaan yhtä lailla huomioon rahastojen moitteeton ja järkevä käyttö, mikä onkin selkeä velvollisuutemme eurooppa­laisia veronmaksajia kohtaan.

EU:n tilintarkastustuomioistuimen vahvistaman säännönmukaisuuden ja terveen taloushallinnon, oikeusvaltio­periaatteen ja petosten nollatoleranssin olisi oltava keskeinen tavoite myös seuraavalla varainhoitokaudella.

EU:n budjettineuvottelujen onnistumisella on kaksi perus­edellytystä.

Ensinnäkin meidän on tinkimättä pyrittävä ajamaan yhteistä etua, joka on kansalliseksi eduksi koettuja lyhyt­näköisempiä intressejä suurempi.

Toiseksi tarvitsemme hyvää tahtoa tehdä myönnytyksiä ja päästä kompromissiratkaisuun, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

EU-maiden johtajien olisi nyt kiireesti kyettävä näkemään kapeita kansallisia tavoitteita laajemmalle ja keskittymään niihin asioihin, joissa EU-maat voivat erillään toimimisen sijaan yhdessä saada aikaan parempia tuloksia kansalaisten ja talouden, Euroopan geopoliittisten etujen ja ilmaston hyväksi.

Kyseessä on tärkeimmän mittaluokan päätös, jossa mitataan osapuolten poliittinen vastuullisuus.

EU:lle asetetut tavoitteet ja ­prioriteetit ovat vääjäämättä ­sidoksissa sen budjettiin.