Suomen metsillä ei ilmasto viilene

Maapallon pinta-ala 510 069 300 neliökilometriä ja siitä on veden peittämää 71 prosenttia eli 357 048 510 neliökilometriä. Mannerta eli mahdollista metsäistä aluetta on siis 153 020 7 90 neliö­kilometriä.

Suomen maapinta-ala 303 912 neliökilometriä, josta metsää on 230 000 neliö­kilometriä.

Suomen metsäinen alue on vain murto-osa maapallon metsämaista. Lisäksi pohjoisen metsät sitovat hiiltä vain kesä­kuukausina eli keskimäärin neljänä kuukautena vuodessa.

Lauhkeat ja päiväntasaaja-­alueen metsät ovat tosiasiassa hiilinieluja. Täällä meillä ja Siperiassa metsät ovat tosin hiilivarastoja, mutta Suomen puusto kokonaisuudessaan on vain promilleja koko maa­pallon puumäärästä. Tämän tosia asian perusteella on varsin outoa, että Suomen metsien hyötykäyttö lisäisi ilmakehän hiilidioksidia merkittävästi ja siten lisäisi ilmaston lämpenemistä.

Hiilidioksidia sitoutuu valta­vat määrät meriveteen. Siellä mikrobit käyttävät hiilen ravinnokseen. Nämä kerrostuvat kuoltuaan kalkkikiveksi meren pohjalle. Erityisesti ravinteikkaat ja kylmät meri­virrat ovat maapallon hiili­nieluja.

Hiiltä on ilmakehään tullut tulivuorten purkauksista, ja niin tapahtuu nykyäänkin. Ilmakehän hiilidioksidi on jatkuvassa kierrossa. Maa­liikenne ja lämmitys eivät ole niin vaarallisia hiilidioksidin lähteitä kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Valtava mannerten­välinen lento­liikenne on pääasiallinen ilmakehän hiili­dioksidin lähde.

Komisaari Jyrki Katainen on EU:ssa Suomen edustajana ja siten avainasemassa ratkaistaessa metsän hyödyksi­käytön ehdoista EU:ssa. Asioista tietävänä ja hyvänä esiintyjänä hänellä on mahdollisuudet vaikuttaa.