Kohti unelmaa

Kuortaneen urheiluopistolla nautitaan kesän ensimmäisestä hellepäivästä. Lappajärveläinen painija Petra Olli katselee Kuortanejärven kauniita maisemia.

Hän toteaa hymyssä suin, että kotiseudulla Lappajärvellä näyttää vieläkin kauniimmalta.

Etelä-Pohjanmaalla vedetään kotiin päin.

22-vuotias Olli kuuluu Suomen suurimpiin mitalitoivoihin elokuisissa Rion olympialaisissa.

58-kiloisten sarjassa painii 18 maailman parasta painijaa. Ollin tavoitteena on päästä ”iltapaineihin” eli otella mitaleista.

Viime syksynä Las Vegasissa käydyissä MM-paineissa Olli teki suomalaista painihistoriaa ottamalla ensimmäisenä suomalaisnaisena painissa MM-mitalin. Finaalissa hän otteli japanilaista Kaori Ichoa vastaan kasvot pahasti runneltuna. Kuvat mustasilmäisestä painijattaresta levisivät maailmalle.

Lappajärven sisupussista tuli hetkessä taistelijan ruumiillistuma.

Petra Olli sanoo olleensa aina hyvin kilpailuhenkinen. Häviö koulun välitunnilla pelatussa sählyottelussa saattoi kiukuttaa koko loppupäivän.

”Kotona käydessäni kisailen pikkuveljieni kanssa kaikessa. Päihitin pitkään pikkuveljistäni vanhemman penkkipunnerruksessa. Nyt hän on 19-vuotias ja häviän hänelle 50 kilolla”, Olli nauraa.

Petra Ollia vuodesta 2009 valmentanut virolaislähtöinen Ahto Raska kuvailee suojattiaan vahvaksi ja sisukkaaksi naiseksi, joka vihaa häviämistä.

”Petra on aina luonnollinen oma itsensä. Hän ujostuu helposti tuntemattomassa seurassa. Menestyminen ei jää kiinni taistelutahdosta. Sillä hän on pärjännyt tähänkin mennessä”, virolaislähtöinen Raska sanoo.

Raska muistuttaa, että nuoren urheilijan kehityskaari on vielä kesken.

”Hänellä riittää parannettavaa monella osa-alueella ja virheitä on karsittava. Siihen voi kulua vuosia, mutta hän on valmis tekemään töitä sen eteen.”

Olli ja Raska kävivät keväällä harjoitusreissulla Mongoliassa. Reissu Itä-Aasian eksoottiseen maahan oli raskas ja opettavainen.

Olli harjoitteli paikallisten huippujen kanssa ja tutustui heidän painityyliinsä. ”Eurooppalainen paini on enemmän voimakasta vääntämistä ja kyttäämistä. Mongolialaiset liikkuvat koko ajan. He hämäävät, repivät ja hyökkäävät jalkoihin. Heidän kanssaan on oltava jatkuvasti hereillä.”

Mongoliassa Olli kokeili jousimetsästystä. Kommunikointi paikallisten painijattarien kanssa jäi vähäiseksi.

”Yksi paikallinen huippunaispainija tuli luokseni ja sanoi sister (sisko). Sen enempää meillä ei ollut yhteistä kieltä”, Olli harmittelee.

Elokuussa urheilevan maailman katseet kohdistuvat Rion olympiakisoihin – Petra Ollin pitkäaikainen haave olympiamatkasta on toteutumassa.

Hän muistaa seuranneensa olympialaisia televisiosta pikkulapsesta saakka.

”Päällimmäisenä tulee mieleen, kun Yli-Hannukselan Marko otti olympiahopeaa raskaan finaalitappion jälkeen Ateenassa 2004. Silloin ajattelin, että siellä se Ilmajoen pikkukylästä ponnistanut mies seisoo palkintopallilla.”

Petra Ollin painiura alkoi 7-vuotiaana Lappajärven Veikkojen painisalilta. Tuttu harjoittelupaikka on edelleen tärkeä.

”Salin avaimet löytyvät edelleen kotoa ja paikka on vapaasti käytettävissäni. Aina Helsingissä käydessä ymmärrän, kuinka hienoa on päästä salille silloin kun huvittaa ja vieläpä ilmaiseksi. On ollut urani kannalta tärkeää, että minulla on ollut mahdollisuus ja halua harjoitella myös yksinäni.”

Petra Olli harjoitteli Kuortaneella virolaisen MM-pronssimitalisti Epp Mäen kanssa.