Lukijalta: Hakkuiden suojavyöhykkeiden ja niitä koskevan tukijärjestelmän kirjaaminen lakiin on välttämätön askel vesiensuojelussa
Vaadimme, että eduskunta ja valtioneuvosto säätävät suojavyöhykkeet lakiin metsätalouden vesistöhaittojen minimoimiseksi sekä herkän pienvesi- ja rantaluonnon turvaamiseksi, kirjoittavat Iia-Elisabeth Suomi ja Ville Aarnio. ”Lisäksi vaadimme tukien myöntämisen metsänomistajille suojavyöhykkeiden perustamisesta aiheutuvan taloudellisen menetyksen korvaamiseksi.”
Puronvarsikohde. Kuvituskuva. Kuva: Markku PulkkinenSuomen vesistöt rehevöityvät ja tummuvat. Lisäksi monet pienvesityypit, kuten purot ja norot, on luokiteltu uhanalaisiksi, eikä täysin luonnontilaisia puroja ole Etelä-Suomessa enää olemassa. Vaikka teollisuus, maatalous ja rakentaminen ovat usein esillä vesistöjen tilan heikkenemisen syinä, metsätalouden vaikutukset ovat myös merkittävät.
Raakkutuho Suomussalmella osoitti Suomen metsätalouden kestämättömyyden, eikä nykylainsäädäntö määrää metsätalouden suojavyöhykkeitä vesistöille. Tämä aiheuttaa vesielinympäristöjen tuhoutumisen, ja ravinteet sekä humus pääsevät valumaan vesistöihin.
Suojavyöhykkeen vapaaehtoisesti tai metsäsertifikaatteihin perustuen jättävät metsänomistajat eivät saa toiminnastaan korvausta ja joutuvat epäreiluun taloudelliseen asemaan.
Lisäksi on todettu, että sertifioiduissa metsissä tai metsälain suojelemissa kohteissa rantapuuston hakkaaminen ei välttämättä johda minkäänlaisiin toimenpiteisiin tai seuraamuksiin.
Olemme tehneet kansalaisaloitteen tilanteen korjaamiseksi. Vaadimme, että eduskunta ja valtioneuvosto säätävät suojavyöhykkeet lakiin metsätalouden vesistöhaittojen minimoimiseksi sekä herkän pienvesi- ja rantaluonnon turvaamiseksi.
Lisäksi vaadimme tukien myöntämisen metsänomistajille suojavyöhykkeiden perustamisesta aiheutuvan taloudellisen menetyksen korvaamiseksi. Tukien kattamiseksi vaadimme ojaveron ja muiden maksujen, kuten metsäteollisuuden vesiensuojelumaksun, käyttöönottoa.
Tuen myöntäminen on tärkeää, jotta metsänomistajia kannustetaan ylläpitämään lain minimivaatimukset ylittäviä suojavyöhykkeitä. Lisäksi niitä tarvitaan kompensoimaan puunmyyntitulojen menetyksiä.
Ojaverolla puolestaan kohdistetaan kustannuksia sinne, missä vesistöhaittoja ja kuormitusta on syntynyt. Tarkoitus on myös kannustaa luopumaan turhista ojista. Suomessa on viimeisen sadan vuoden aikana kaivettu ojia niin paljon, että niiden mitta ylettäisi kaksi kertaa maasta kuuhun ja takaisin.
Iia-Elisabeth Suomi
vesistöbiologi
Ville Aarnio
sijoittaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
