Lukijalta: Saaristokunnista tuli suden käyttäytymisen koelaboratorioita

Sudet tappoivat Kustavissa lampaita jälleen. Kerta oli kuluvan vuoden kolmas, ensimmäisellä kerralla lampaat lähtivät laumanvartijakoirien suojasta ja petoaidoista huolimatta.  Kuva: Hannu Huttu

Sudet tappoivat Kustavissa lampaita jälleen. Kerta oli kuluvan vuoden kolmas, ensimmäisellä kerralla lampaat lähtivät laumanvartijakoirien suojasta ja petoaidoista huolimatta. Nyt tapettiin lähimmillään 25 metrin päähän asutun talon nurkasta.

Havaintoja on kuluvana vuonna saatu jo noin 550, ja luntahan alueella ei juuri nähdä. Susia on paljon, ja niitä nähdään usein.

Kustavi on lauman reviirialueeksi mitätön, mutta lauma siellä todistetusti elää, vaikka sudeksi todetut eläimet eivät aivan susilta näytäkään. Samoin elää lauma susia myös naapurikunta Taivassalossa, joka sekään ei pinta-alallisesti ole susireviirin kokoinen. Normaalitilanteessa nämä saaret yhdessä muodostaisivat puolikkaan susireviirin maapinta-alan Varsinais-Suomessa.

Alue on siis eräänlainen pienoislaboratorio susikannan tekemisten arvioimiseen, kannan koon ja käyttäytymisen muutoksen suhteen.

Kustavissa oli hetki sitten erittäin tiheät pienen sorkkariistan kannat. Saarelle myönnettiin noin 300 peuralupaa vielä neljä vuotta sitten ja kaikki käytettiin helposti. Sitten tulivat sudet. Viime vuonna lupia reviirin ydinalueella vaikuttavalle metsästysseuralle myönnettiin 30, ja saatiin kaadettua 20.

Mitään vahinkoja ei ennen viime vuotta ollut, vaikka susia alettiin nähdä. Sitten alkoivat myös vahingot. Epäilen, etteivät ne jää tähän. Lammastalous loppuu ensimmäisenä.

Kuten totesin, tässä olisi tutkimuksen paikka monesta näkökulmasta. Saalisriistan, elinkeinojen, asukkaiden ja myös tiheän mökkiasutuksen katsantokannat asiaan ovat varmasti muuttuneet lyhyen ajan sisään. Mitä tapahtuu nyt, ja mitä vuoden parin päästä, kun sudet ovat syöneet kaiken helpon syötävän?

Asiahan ei ole ihan sama Manner-Suomessa, siellä sekä sudet että saalisriista pystyvät siirtymään alueilla helpommin. Mutta lopputulema on kaikkialla ylisuuren susikannan alueilla sama. Saalisriistan vähetessä vahingot kasvavat ja ihmisten sietokyky heikkenee.

Se mikä nyt tapahtuu Kustavissa, tapahtuu koko eteläisen Suomen alueella tällä petopolitiikalla aivan varmasti.

Jopa kaupunkitaustaisten riistakeskusvirkahenkilöiden ja poliitikkojen olisi hiljalleen hyvä avata silmänsä asialle. Myös asiaa vähättelevien ja ymmärtämättömien Luonnonvarakeskuksen sekä yliopistomaailman olisi viisasta alkaa ymmärtää petojen merkitys Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa. Tämä maa ei ole Yellowstone.

Mika Piiroinen

Maanviljelijä, karjankasvattaja susireviirillä jo vuodesta 2000

Tohmajärvi