Kuuset juhlistavat Suomea

Itsenäisyyden kuusi kasvaa Helsingin Kaivopuistossa. Se on pituudeltaan yli 30 metriä ja ikäisekseen hyväkuntoinen. Suomen vanhimmat metsäkuuset ovat noin 200-vuotiaita. Sanne Katainen 

Lainion tilan pihalla Mynämäessä seisoo suuri, tuuhea kuusi. Sen on Kotikuusi, yksi niistä taimista, joita istutettiin vuonna 1967 juhlistamaan itsenäisen Suomen 50-vuotista taivalta. Vihreät oksat kurottavat jo leveälle, ja puu on jo ajat sitten kasvanut talon harjojen yläpuolelle. Latva ehkä yltää jo yli kahteenkymmeneen metriin.

”Isä aikoinaan istutti kuusen tähän, ja asetti sen juurelle kuparisen kyltin. Hyvin puu tuntuu kasvaneen ja viihtyneen”, kertoo Matti Lainio, ja häviää hetkeksi kuusen alle tuoden sitten mukanaan vanhan, mutta hyvin säilyneen kyltin. Kotikuusi.

”Muistan, kuinka samanlainen kuusi istutettiin myös koulun pihalle. Se taisi nuoren pojan mielestä olla aika juhlava tilaisuus. Tämän oman kuusen istutuksesta minulle ei ole jäänyt muistikuvaa, mutta puun merkitys on ollut koko ajan selvillä”, hän jatkaa.

Lainioiden kuusi on yksi niistä puista, joiden tarina on vielä tallessa. Viime vuoden aikana omia Kotikuusia on voinut ilmoittaa kansalliseen rekisteriin. Ilmoituksia on kertynyt ympäri Suomenmaata. Vaikka monella on Kotikuusista rakkaita muistoja, eivät kaikki taimet ja kyltit ole säilyneet näihin päiviin.

Kotikuuset eivät ole mitä tahansa kuusia. Niiden taimet on kasvatettu vuonna 1917 kylvetyn Itsenäisyyden kuusen siemenistä. Merkkipuu kasvaa Helsingin Kaivopuistossa, ja se on kunnianosoitus Suomen eduskunnalle.

Puun on istuttanut ja lahjoittanut liikemies, Chilen kunniakonsuli Rudolf Ray, joka myös asetti toiveen ja rahallisen pääoman sille, että puun kävyistä aikanaan kasvatetaan lisää taimia juhlistamaan itsenäisen Suomen vaiheita.

Kukaan ei tiedä, mikä motivoi Rudolf Ray’ta lahjoitukseen, mutta kuusen arvo on Suomessa tunnettu aina. Metsäkuusi (Picea abies) on meille monin tavoin symbolinen laji. Se kasvaa luonnonvaraisena lähes koko maassa, vain pohjoiset tunturialueet jäävät puun luontaisen kasvualueen ulkopuolelle.

Kuusi on rakastettu, ikivihreä talouspuu, joka tuo metsiin väkevyyttä, suojaisaa vehreyttä ja aitoa ”korpien kuiskintaa”. Kuusi esiintyy myös monissa sananlaskuissa, runoissa ja lauluissa. Jos Suomen kansallispuuta olisi valittu jo vuonna 1917, olisi valinta hyvinkin saattanut osua kuuseen. Rauduskoivu nimitettiin kunniapaikalleen vasta 70 vuotta myöhemmin 1988.

Pihapuuna kuusi edustaa uskollisuutta, toivoa, voimaa ja suojaa. Se menestyy melko monenlaisilla kasvupaikoilla, vihertää ympäri vuoden ja säilyttää neulasensa ja oksansa myös rungon alaosissa. Siellä, missä kuusta ei kasvateta yksittäisenä maisemapuuna, se kasvaa usein leikattuna aitana. Kuusi kestääkin leikkausta hyvin.

Kuluvan vuoden aikana Itsenäisyyden kuusesta istutetaan jälleen uusia taimia, Tulevaisuuden kuusia. Juhlapuu on oivallinen tapa juhlistaa itsenäistä Suomea.

Vuonna 1967 taimien välityksestä ja markkinoinnista vastasi Osuuskauppa SOK. Nyt yksittäisen juhlataimen voi hankkia paikallisilta 4H-nuorilta, metsikköpaketin ENO-verkkokoulun tuki ry:ltä. Taimien tuotto ohjataan lapsi- ja nuorisotyöhön.

Uudelle juhlapuulle kannattaa varata kaunis, rauhallinen kasvupaikka, jossa taimen ympärille jää riittävästi tilaa. Kuusi kasvaa leveäksi, joten välimatkaa rakennuksiin kannattaa varata vähintään kuusi metriä. Varsinkin nuoruusvuosina on kuitenkin hyvä, jos taimen ympärillä on hieman muita latvuksia antamassa suojaa talven ahavalta. Myös maantiesuola voi vioittaa nuorta kuusta, joten tienvierustat eivät ole juhlapuun parhaita kasvupaikkoja.

Vuonna 1967 istutettujen kuusten tarinoita voi seurata myös yli 20-osaisessa Kotikuusta etsimässä -nettisarjassa. YouTuben kautta katsottavissa jaksoissa piipahdetaan jokaisessa koti-Suomen maakunnassa tutustumassa muutamaan Kotikuuseen ja niiden mukanaan tuomiin muistoihin.