Maatalouslomittajan työn arvostusta parannettava

Maatalouslomituskysymys on hyvin ajankohtainen. Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti lomituksen lakeja ja kehittämistä käsittelevän seminaarin maaliskuussa. Taustalla on paheneva pula lomittajista, mitä eri lomituksen paikallis­organisaatiot ratkovat omilla tahoillaan.

Otakantaa.fi-kansalais­keskustelu on ollut vilkasta, ja jatkamme sitä tässä. Yhdessä meillä kirjoittajilla on pitkä kokemus kotieläintyöstä, maatalousyrittämisestä ja maaseutututkimuksesta. Mielestämme ongelma ei ratkea, ellei kotieläintyön ja samalla lomittajan työn arvostus parane.

Maatalouslomittaja kuuluu tärkeään ammatti­kuntaan, jota tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Hän on varmistamassa jatkuvuutta, kun yrittäjä itse ei pysty tekemään kotieläintöitä sairauden tai äitiyden vuoksi. Lomittaja varmistaa jatkuvuutta myös keventämällä työn sitovuutta ja raskautta: hän mahdollistaa yrittäjälle vuosi­loman (26 vrk) ja vapaapäiviä.

Lomittajan näkökulmasta työnantaja on sirpaleinen. Työ tehdään monien yrittäjien tiloilla, esimiehet ja palkanmaksu kuuluvat isäntäkunnalle, joka saa rahoituksen Maatalous­yrittäjien eläkelaitokselta, jota puolestaan valvoo sosiaali- ja terveysministeriö. Valtion rahoitusosuudesta päättää viime kädessä eduskunta budjettia hyväksyessään.

Tämä moniportainen järjestely on neuvoteltu juridisesti päteväksi, mutta lomittajien työmarkkina-asema tällaisessa järjestelmässä on heikko ja jopa epäselvä. Lomitushallinnon keskittämisen seurauksena se on heikentynyt entisestään. Tämä sirpaleisuus on suurin este lomittajan työehtojen ja alan houkuttelevuuden parantamiselle.

Ketkä ovat ja kenen pitäisi olla käytännössä lomittajien työehtoja koskevan neuvottelun osapuolia? Ymmärtävätkö pääkaupungin ministeriöt pienenevän ammattiryhmän merkityksen?

Kotieläintilojen ja lomaan oikeutettujen yrittäjien määrä vähenee, mutta maatilat ovat nykyisin hyvin erilaisia lomitus­järjestelmän syntyaikoihin verrattuna. Lomittajan työ on monipuolista ja vaativaa, vaikka tietyt kotieläinten hoitotyön perusasiat eivät muutu, esimerkiksi lypsylehmän tulee poikia noin kerran vuodessa.

Kun lomittajien huonoon saatavuuteen liittyvät kehnot työehdot, ei lomittajapulaan ole näkyvissä helpotusta.

Lomittajat ovat järjestäytyneet Maatalouslomittajat ry:ssä, joka neuvottelee Jytyn jäsenenä julkisten alojen työehdoista. Silloin lomittajat ovat neuvottelemassa kuntatyönantajan kanssa muiden kuntatyöntekijöiden joukossa. Todellisuudessa he ovat erilaisessa asemassa kuin muut työntekijäryhmät.

Lomitusjärjestelmää uudistettaessa on tarkasteltava laajemmin lomittajan roolia kotieläintyön arvoketjussa ja tähdätä selkeisiin työ­markkinasopimuksiin.

Lomittajat ovat olleet osana hyvinvointivaltiota vähentämässä alueellista eriarvoisuutta ja lisäämässä maaseudun työpaikkoja. Maaseudun nykyisessä murroksessa on tärkeä säilyttää maatalous­yrittäjien lomaoikeus, mikä olikin lomituksen alkuperäinen tarkoitus.

Pelkkä lomituslain viilaaminen ei riitä, kun edelleen käynnissä oleva muuttoliike uhkaa viedä alan nykyiset osaajat. Muuttoliike saattaa lomitustoimen eri osissa maata erilaiseen asemaan. Nuoret eivät hakeudu maineeltaan vaativalle ja aliarvostetulle alalle.

Lomitustyön houkuttelevuutta on mahdollista parantaa monella tavalla: palkkausta voidaan parantaa, mistä seuraa kunnollinen eläke. Työnkuvaa ja työajan suunnittelua on parannettava, sillä työpäivien pirstoutumisesta on päästävä eroon.

Monet työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvät kysymykset ovat auki, vaikka niiden järjestämistä ei saisi laimin­lyödä. Lomittajat ovat ammatti­ryhmä, joka joutuu jäämään sairaseläkkeelle liian usein työn raskaudesta johtuen.

Edellisen hallituksen aikaan sosiaali- ja terveys­ministeriö ilmoitti, ettei maatalouslomitusta saa yhtiöittää, ja nykyisen hallituksen aikana sopijapuolet halutaan säilyttää ”sellaisina kuin ne 1990-luvulla oli sovittu”. Näin linjattiin maaliskuisessa videoidussa seminaarissa.

Näistä linjauksista huolimatta yksityistäminen tosiasiassa etenee, koska lomittajista on pula. Ministeriö joutuu vastaamaan työvoimapulaan hyväksymällä lomitusyritykset palvelujen tuottajiksi. Tämä on voinut parantaa lomituksen saatavuutta ja joustavuutta, mutta lomittajan näkökulmasta se edelleen lisää työsuhteen monimutkaisuutta, eikä se myöskään paranna loma­oikeutta saavien keskinäistä yhdenvertaisuutta.

Maaliskuun seminaarin aineisto on yhä nähtävistä valtion otakanta.fi-palvelussa (hanke 434) vaikka yleisö­keskustelu onkin päättynyt.

Nuoret eivät hakeudu maineeltaan vaativalle ja aliarvostetulle alalle.