Taitoamme selviytyä testataan– pärjäämmekö lähellekään yhtä hyvin kuin sotasukupolvi?
Moni suomalainen ja eurooppalainen on joutunut tänä vuonna tosissaan miettimään, miten itse selviäisi pahasta kriisistä.5.12.202206:45
”Kaikista ihmisistä arvostan eniten tätiäni, koska hän pystyisi selviytymään millaisessa hätätilanteessa tahansa.” Näin kirkasotsaisesti kirjoitin lukiolaisena äidinkielen aineeseen, jossa piti pohtia elämän tärkeimpiä asioita.
Totta se oli: kaikista tuntemistani ihmisistä sisällissodan jälkeen syksyllä 1918 syntynyt Rauha olisi aina keksinyt keinot ja osannut toimia. Hän osasi elää ilman sähköä, lämmittää, viljellä kasvit, kalastaa, hoitaa eläimet ja tehdä vaatteet. Taikoa ruuan käytettävissä olevista vähäisistäkin aineksista ja keittää vaikka saippuaa.
Vaikka tädilleni annettiin toiveikkaasti nimeksi Rauha – taisi olla sata vuotta sitten yksi suosituimpia tyttövauvojen nimiä – rauhassa hän ei saanut elää. Samassa iässä, kun itse vietin pääkaupungissa huoletonta opiskelijaelämää, tätini palveli ilmatorjuntalottana, saatteli 19-vuotiaan pikkuveljensä sankarihautaan ja valmistautui kesällä 1944 jättämään kotikylänsä tunnin varoitusajalla neuvostoliittolaisten sotilaiden haltuun.
Mahtoiko äidinkielen opettajani, lehtori Parviainen, miettiä kirjoitelmastani, että onpa lapsi peloteltu, kun tuollaisia miettii. Kenties ei. Neuvostoliitto oli tuolloin 1990-luvun alkupuolella hajonnut muutamia vuosia sitten, eikä Venäjän kehityssuunnasta ollut takeita. Säilytin kukkarossani edellisiltä sukupolvilta jääneitä kolikoita, joihin oli painettu kaksipäisen kotkan kuva. Ei siitä niin kauan ollut.
Ainekirjoituksestani ei ehtinyt mennä kuin parikymmentä vuotta, kun moni suomalainen ja eurooppalainen on joutunut tosissaan miettimään, miten itse selviäisi pahasta kriisistä. Mitkä oikeasti ovat välttämättömiä asioita? Mistä saisin ruokaa, miten pysyn talvella lämpimänä ja mihin lähtisin, jos lähteä pitäisi?
Oma lapseni on 18-vuotias ja aloittaa ensi kesänä varusmiespalveluksen. Luultavasti Nato-armeijassa, jos Turkki ja Unkari suostuvat hyväksyntänsä Suomen Nato-jäsenyydelle lähikuukausina antamaan. Ei ole tarvinnut nuoren kanssa keskustella, miksi. Itsestäänselvyyksiä ei ole 2020-luvulla sen enempää kuin aikanaan 1930-luvullakaan, sen tämä vuosi on karmaisevalla tavalla osoittanut.
Onneksi meillä ylipäänsä on oma, suorituskykyinen armeija. Valitettavan moni suomalainen poliitikko on vuosien varrella halunnut ajaa alas puolustusvoimia. Kiitos niille päättäjille, jotka eivät ole sortuneet lyhytnäköiseen naiiviuteen. Kun valitsemme ensi keväänä maallemme viisaita päättäjiä ja pääministeriä, kannattaa vaaliuurnan äärellä pohdiskella, millaisessa jamassa olisimme ilman puolustusvoimia, omaa ruuantuotantoa ja ydinvoimaloita.
Tämän sotavuoden aikana olen ollut huojentunut edes siitä, että Rauha ja useimmat hänen aikalaisistaan eivät ole näkemässä, kun naapurimaamme jälleen hyökkää pienemmän maan kimppuun. On meidän nuorempien aika selvitä tästä sotkusta. Helppoa se ei ole, ei päättäjille eikä meille tavallisille, hintojen nousun ja energiakriisin riivaamille kansalaisille.
”Elä hättäile. Kyl myö tästäkii selvitää”, tuumisi Rauha ja keksisi jonkun konstin, jolla luovitaan taas uuteen päivään.
Kirjoittaja on MT Metsän tuottaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
