POHJOISTA VOIMAA

”Elävää kättä ei harjoittelussa korvaa mikään”, toteaa Pasi Kunnari. 

Valmiina vääntöön! Pasi Kunnari harjoittelee omakotitalonsa kellarissa. 

Useimmiten Kunnarin on turvauduttava omatekoisiin harjoitusvälineisiin. 

TEKSTI: Jouni Hirn KUVAT: Petri Uutela Rovaniemellä

Kun Pasi Kunnaria kättelee, on helppo uskoa, että hän on kädenvääntäjä. Kädet ovat kokoon nähden isot ja puristus jämäkkä. Perusvoimaa löytyy kuin pienestä kylästä.

”Kaveritkin sanovat, että kasikymppisen kropassa on satakiloisen kädet”, Pasi Kunnari naurahtaa.

49-vuotias Kunnari aloitti kilpakädenväännön viisitoista vuotta sitten. Ikänsä punttihommia harrastanut mies löysi lajin sattumalta.

Saunanlauteilta voittajaksi

Vuonna 1998 Kunnari luki paikallislehdestä, että Rovaniemellä järjestetään kädenvääntökilpailut, joiden voittajille aukeaa tie SM-kisoihin.

”En edes tiennyt, että virallisia kädenvääntökilpailuja järjestetään. Päätin lähteä kokeilemaan, mutta harmikseni muistin kilpailut vasta niiden jälkeisenä päivänä. Samat kisat järjestettiin seuraavana vuonna, ja nekin muistin vasta lauantaisaunassa istuessa. Hyppäsin autoon ja ajoin kilpailupaikalle.”

Yllättäen Kunnari voitti oman sarjansa, vaikka vastassa oli kokeneita vääntäjiä. Kuukautta myöhemmin pidetyissä SM-kilpailuissa hän sijoittui viidenneksi ensikertalaisten sarjassa.

Siitä sai alkunsa kipinä, joka on kantanut pitkälle. Kunnari on käynyt kilpailemassa ympäri maailmaa ja tullut yleensä mitalit kaulassa kotiin.

Tällä hetkellä hän vääntää alle 80-kiloisten ikämiesten Masters-sarjassa.

Kunnarin palkintokaapissa on 62 arvokisamitalia: muun muassa neljä MM-kultaa, viisi Euroopan mestaruutta ja neljätoista Suomen mestaruutta.

Kokenut rovaniemeläinen Aki Tuiskula perehdytti Kunnarin kädenväännön saloihin.

”Alussa kädet olivat kipeinä koko ajan, joten Buranan voimalla väännettiin. Kovimmilla ovat kyynärpään lihakset. Monet lopettavat heti alkuunsa kovien kipujen takia. Ne katoavat ajan myötä, kun lajilihaksisto kehittyy.”

Kunnari aloitti kilpailemisen varsin iäkkäänä. Toisaalta terävimmällä huipulla kilpailee viisikymppisiä kädenvääntäjiä.

”Se vähän harmittaa, että oma lajikehitykseni jäi kesken. On tyly totuus, että vanhemmiten ei kehitytä kuten parikymppisenä”, Kunnari tuumaa.

Siviiliammatiltaan Kunnari on putkimies. Raskas työ takaa hänelle hyvän peruskunnon.

Kädenvääntöön sopivia voimaharjoituksia Kunnari tekee vähintään joka toinen päivä, tunnin kerrallaan.

Hän harjoittelee pääasiassa omakotitalonsa kellarissa. Muutaman neliön verstaassa on omatekoinen taljalaite ja kädenvääntöpöytä.

Talon porrasaukkoon on asennettu paksu ja pyörivä leuanvetotanko, josta tavallisen sunnuntaikuntoilijan on mahdotonta saada pitävää otetta. Kunnari vahvistaa käsilihaksiaan myös roikkumalla pihapuuhun ripustetussa köydessä.

Pohjoisen miehen ongelmana on ollut harjoitusvastustajan puute. Rovaniemellä ja sen lähialueella ei asu riittävän kovatasoisia kädenvääntökumppaneita. Niinpä Kunnari lentää usein harjoittelemaan pääkaupunkiseudulle tai ulkomaille saakka.

Kunnarin mukaan pieni, mutta tiivis kädenvääntöporukka harjoittelee kädenvääntöä yli valtakunnan rajojen. Harjoituksissa ja kilpailuissa vallitsee aina hyvä henki.

”Eräs ruotsalainen maailmanmestari on käynyt neuvomassa eteläpohjalaisia kädenvääntäjiä lihapiirakkapalkalla. Olen minäkin lentänyt päiväksi Tukholmaan harjoittelemaan. Muutama tunti väännettiin porukalla, ja lensin illaksi kotiin.”

Kädenväännön tietävät kaikki, mutta kilpalajina se ei ole kovin tunnettu ja harrastajaporukka on Suomessa melko pieni.

Kilpailutilanteet näyttävät hurjilta. Kädet pamahtelevat pöytään, suonet pullistelivat käsissä ja otsissa. Loukkaantumisilta ei aina vältytä.

”Väännettäessä katseen on pysyttävä omassa kädessä, muuten tuomari keskeyttää. Pahimmassa tapauksessa käsi voi joutua huonoon kulmaan ja katketa.”

Siviilissä Kunnari on leppoisa mies, mutta kädenvääntöpöydässä hänestä kuoriutuu voimapussi, joka taistelee kuin ärhäkkä karhukoira.

Vuosien aikana Kunnari on kohdannut monenlaisia vastustajia. Kemijärvellä pidetyissä kilpailussa vastaan asettui 120-kiloinen voimamies, jonka uskottiin puhaltavan pienikokoisemman maailmanmestarin nurin.

”Iso halonhakkaaja tuli vastaani finaaleissa. Hän yritti vääntää voimalla, mutta kun ei onnistunut, hän alkoi kiroilla. Mukana ollut kaverini sanoi, että väännä se jo pöytään ennen kuin se saa jonkun kohtauksen”, Kunnari naurahtaa.

Kädenvääntöä kutsutaan maailman nopeimmaksi kamppailulajiksi. Ottelut kestävät usein vain sekunteja, joten reaktiokyvyn on oltava nopea. Jos alussa myöhästyy ja käsi karkaa tappiokulmaan, sieltä on hankala korjata tilannetta.

Muiden kamppailu-urheilijoiden tavoin kädenvääntäjältä vaaditaan taktista pelisilmää. Kunnarin mukaan kaikki aktiivikilpailijat tuntevat toistensa vahvuudet ja heikkoudet.

Kädenvääntö on yhtä lailla sekä tekniikka- että voimalaji. ”Se on 50–50. Vaikka olisi kuinka hyvä tekniikka tahansa, ilman voimaa ei pärjää. Myös itseluottamusta ja pitkäjänteisyyttä on löydyttävä. Tulosta syntyy vasta parin vuoden harjoittelun jälkeen. On muistettava, että kädellä ne mestaritkin vääntävät.”

Kunnari kustantaa kotimaan reissut itse, mutta ulkomaiden arvokisoihin hän on saanut tukea muutamilta yhteistyökumppaneilta useampina vuosina. Ikimuistoisia kokemuksia on jäänyt muun muassa Kazakstanin MM-kilpailuista.

”Meillä ei ollut sinne mennessä viisumia, vain netistä printattu kilpailukutsu. Jo lähtiessä sanoivat Rovaniemen lentokentällä, että et sie pääse sinne tuolla lapulla. Pietarissakin pyöriteltiin päätä. Perillä Kazakstanissa ne herättivät jonkun virkailijan, joka päästi meidät maahan.”

Kunnari aikoo jatkaa kädenvääntöuraansa pitkään. Henkistä tukea hän saa vaimoltaan ja aikuisilta lapsiltaan.

Kunnari on jo kertaalleen ehtinyt lopettaa voitettuaan ensimmäisen MM-kullan Etelä-Afrikassa vuonna 2004.

”Voitto tuntui niin hyvältä, että päätin että se oli tässä. En kuitenkaan malttanut olla kuin kaksi viikkoa treenaamatta. Silloin päätin, etten lopeta koskaan. Väännän vaikka rollaattorista käsin.”

Häjy Power -kädenvääntökisat 26.1. Jurvalla.