Matti Luukko (vas.), Timo Jansson, Raimo Rihkajärvi ja Janne Ekman valmistautuvat vuoronaloituspalaveriin. Yhteydenpito muihin Keski-Suomen poliisilaitoksen pisteisiin hoituu videoneuvottelulaitteilla.
Lain pitkä k oura ei lipsu
Kahta samanlaista päivää ei Raimo Rihkajärven uralla ole vielä tullut vastaan.
Raimo Rihkajärvi kuuntelee hälytyskeskuksesta tulevia tehtävänantoja. Taustalla Janne Ekman (vas.) ja Seppo Jokinen jännittävät keihäänheiton tuloksia.
Jämsän poliisiaseman putkalla on omat kanta-asiakkaansa. Lähes kaikki ovat päihteiden väärinkäyttäjiä.
Poliisin reviiri on laaja. Vaikka toimintasäde kattaa monen kunnan alueet, lain kouran ote ei saa lipsua. ”Pitkää pinnaa tässä tarvitaan”, toteaa jämsäläinen ylikonstaapeli Raimo Rihkajärvi.
Jämsän poliisiasemalla valmistellaan illansuussa vuoronaloituspalaveria. Se tarkoittaa videoneuvottelulaitteiden virittämistä toimintakuntoon.
Keski-Suomen poliisilaitoksen palaverissa ovat keskenään yhteydessä Jyväskylän pääpoliisiasema sekä Jämsän, Keuruun, Saarijärven ja Äänekosken poliisiasemat. Tekniikka meinaa niskuroida, mutta Murphyn lain mukaan se saadaan kuntoon juuri, kun ylikonstaapeli Raimo Rihkajärvi (54) on ehtinyt soittaa Jyväskylään teknistä tukea pyytääkseen.
”Rihkajärvi tässä terve, ei enää mitään. Saatiin jo vehkeet pelaamaan. Joo, ollaan niin kiireisiä...”
Keski-Suomen poliisilaitos jakautuu kolmeen alueeseen. Pohjoiseen kuuluvat Äänekoski, Viitasaari ja Saarijärvi. Keskiseen Jyväskylä ja eteläiseen Jämsä sekä Keuruu.
Jämsän poliisien reviiri kulkee äijäkaupungin lisäksi Kuhmoisten, Länkipohjan ja vanhan Kuoreveden maisemissa. Myös Jyväskylään liittyneen Korpilahden puolella ja Keuruulla käydään tarpeen vaatiessa. Matkaa alueen laidalta toiselle tulee paikoin yli sata kilometriä.
”Lähimmän partion periaatteella mennään, eli se partio menee, joka nopeimmin ehtii”, Rihkajärvi huomauttaa.
Aluillaan oleva vuoro kestää iltaseitsemästä aamuseitsemään. Työtä on yleensä kolmena päivänä peräkkäin ja sen jälkeen on pari päivää vapaata. Rihkajärvi on ehtinyt 34-vuotisella poliisiurallaan aloittaa vuoron jos toisenkin.
”Olin Espoossa 12 vuotta, sitten Liikkuvassa poliisissa 12 vuotta ja nyt olen ollut täällä 10 vuotta. Espoossakin oli paljon taajamia ja maaseutua, ei se paljon tästä Jämsän seudusta eronnut. Tietysti säpinää oli vähän erilailla.”
Poliisin ammatti ei ollut Virroilla syntyneelle ja Keuruulla koulut käyneelle Rihkajärvelle varsinainen lapsuuden haave. Poliisin työ toki kiinnosti, mutta innostus syttyi liekkiin vasta myöhemmin.
”Meitä oli kauppaopistossa kolme kaveria, jotka päätimme hakea yhtä aikaa poliisikouluun. Kaksi meistä pääsi.”
Vakioasiakkaat moikkailevat vapaallakin
Kahta samanlaista päivää ei vielä ole Rihkajärven uralla tullut vastaan.
”Työtehtävät ovat hyvin monipuolisia, mutta suurimpaan osaan niistä liittyy asiakkaiden alkoholin käyttö”, hän kertoo.
Jämsän poliisillakin on vakioasiakkaita, joita haetaan talteen kerta toisensa jälkeen. He ovat lähes järjestäen päihteiden väärinkäyttäjiä. Samat naamat pyörivät mukana aikansa.
”Osa kuolee, osa tulee uskoon ja osa raitistuu muuten. Minä tunnen heidät ja he minut. Vapaalla ollessakin osa tervehtii kuin vanhaa tuttua.”
Rihkajärvi asuu Jämsässä, ja pikkukaupungissa kaikki tuntevat kaikki. Hän myöntääkin, että ammatti rajoittaa osaltaan elämää.
”Pitää miettiä aika tarkkaan, mitä tekee. Se on pienen paikan riesa. Vakavasti otettavia tappouhkauksia en ole saanut kuin kerran, ja sekin tuli hälytyskeskuksen kautta.”
Säilytystilaa Jämsän poliisiasemalla riittää niin vakioasiakkaille kuin satunnaisille kävijöillekin. Putkatiloihin mahtuu nelisenkymmentä henkeä.
Hamppu syrjäyttänyt pontikan
Huumeet ovat yleinen riesa myös maaseudulla ja pikkukaupungeissa. Etenkin mietojen huumeiden käyttäjiä ja kannabisviljelmiä tulee vastaan usein. Yhä tavallisemmin pää vedetään sekaisin lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksella.
”Kovien huumeiden käyttö ei täälläpäin ole kovin yleistä. Niitä on täällä hankalampaa saada ja käyttäjiä on niin harvassa, että yhteisön sosiaalinen paine paljastaa heidät herkästi”, ylikonstaapeli, rikostutkija Seppo Jokinen kertoo.
Pontikan keitto myyntiin asti alkaa olla katoavaa kansanperinnettä ainakin Jämsän seudulla. Viimeksi korpikuusen kyyneleitä tuli poliisin tietoon pari vuotta sitten.
”Viinaa saa nykyään kaupasta niin halvalla, että taitaa keittäminen tulla jo kalliimmaksi”, Jokinen ja Rihkajärvi tuumivat.
Pullon henki on sen verran vahva, että monesta se ottaa niskalenkin. Eppu Normaalin sanoin viina, kirves, perhe ja lumihanki on valitettavan tuttu yhdistelmä poliiseille.
”Ikävimpiä asioita työssä ovat juuri perheväkivaltatapaukset, joihin yleensä liittyy vielä alkoholi. Niistä tulee herkästi pitkäaikaisia ongelmia erityisesti perheen lapsille. Teemme yhteistyötä sosiaaliviranomaisten kanssa aina, kun mukana on lapsia, mutta heidänkin keinonsa ovat rajalliset”, Rihkajärvi harmittelee.
Varsinaista poliisin sesonkiaikaa on kesä. Silloin ihmiset ovat liikkeellä ja lomalla. Ja lomaan monella liittyy alkoholi.
Samaan hengenvetoon Rihkajärvi huomauttaa, että mukaviakin tehtäviä onneksi riittää. Hyvinkin paljon.
Rihkajärvi toimii myös lähipoliisina Himoksen laskettelukeskuksessa. Aluksi hän huolehti lähinnä moottorikelkkailun valvonnasta. Nyt hän on mukana aina kun Himoksessa on jotain pidemmän tähtäimen suunnittelua vaativaa toimintaa.
”Lähipoliisitoimintaa tai kyläpoliiseja on ollut olemassa aina. Se vain muuttui viralliseksi pari vuotta sitten. Himos työllistää yllättävän vähän siihen nähden, millainen väkimäärä siellä käy vuoden mittaan.”
Joka pojan unelma-auto
Rihkajärvi esittelee mieluusti myös poliisiautoa. Jokaisen pienen pojan ja monen vähän isommankin miehen unelmabiilistä löytyy monenlaista ihmeteltävää. Volkswagen Transport-pakettiautossa on varusteita tutkasta videokameraan ja piikkimatosta tietokoneeseen. Unohtamatta kansankielessä sikaosastona tunnettua auton takaosaa, jossa asiakkaat matkustavat.
”Varusteita on niin paljon, että autosta alkaa loppua tila. Toisaalta kaiken tarvittavan pitää olla mukana suojavarusteita myöten, sillä tosipaikan tullen niitä ei ehdi hakemaan asemalta. Poliisi varautuu aina pahimpaan, jos tilanne vähänkin siltä näyttää. Kaikkien välineiden käyttöön on annettu perusteellinen koulutus”, Rihkajärvi kertoo.
”ATK on osaltaan helpottanut työntekoa. Partioauton tietokoneen näytölle ilmestyy sama tehtävä, jonka saamme myös hätäkeskuksen kautta radiolla.”
Auto on poliisille tuttu työpaikka. Kuukaudessa sen mittariin kertyy 10 000 kilometriä. Yhdessä työvuorossa ajoa tulee 150–500 kilometriä.
”Autot huolletaan säännöllisesti, ja ne pyritään uusimaan 380 000 kilometrin kohdalla. Tässä tosin on jo enemmän mittarissa. Käytön jälkiäkin näkyy. Eniten on kärsinyt toinen takaovi, joka on saanut maistaa asiakkaiden potkuja.”
Kolarihirvien lopettaminen on nykyään lähinnä riistanhoitoyhdistysten vastuulla. Hätäkeskuksessa on tiedot kunkin alueen metsästäjistä, joilta homma luonnistuu.
”Se on kyllä toimiva systeemi ja säästää paljon meidän aikaa muihin tehtäviin. Ennen hirvi piti etsiä, lopettaa, paloitella ja sitten vielä järjestää huutokauppa. Kyllä sitä sen verran tuli tehtyä, että vieläkin osaisin hirven pilputa.”
Reinikais-tyyppi?
Rihkajärvi on jäämässä eläkkeelle neljän vuoden päästä, kun ikää karttuu 58 vuoden verran.
”Kyllä se on ihan sopiva ikä jäädä eläkkeelle ainakin kenttätyöstä. Toimistotöissä tietysti voisi jatkaa pidempäänkin. Nyt uransa alkutaipaleella olevien poliisien eläkeikä taitaa olla 65 vuotta, vai mitä”, Rihkajärvi kysäisee nuoremmalta konstaapelilta Matti Luukolta, joka vahvistaa tiedon.
Rihkajärvi vaikuttaa juuri sellaiselta henkilöltä, joita valtaosa suomalaisista haluaisi poliisin olevan. Yhtä aikaa leppoisa ja jämäkkä. Ja hartiatkaan eivät ole kapeimmasta päästä.
Millainen ihminen sitten hänen mielestään sopii poliisiksi? Pitääkö olla takavuosien tv-sarjan reinikais-tyyppi, joka hoitaa tilanteet toteamalla, että antakaas ny olla, pojat?
”Pelisilmää on oltava, pitää mukautua monenlaisiin tilanteisiin ja erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Tilannetaju kehittyy vuosien varrella. Mutta samalla pitää muistaa, että työ on hoidettava ja periksi ei voi antaa. Pitkää pinnaa tässä tarvitaan”, Rihkajärvi summaa 34 poliisivuoden kokemuksella.
” Poliisi varautuu
aina pahimpaan, jos tilanne vähänkin siltä näyttää. ”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
