Globalisaatio syvenee vääjäämättä

Mielipide

15.4.201909:00

Kolumni

Roman Schatz

Aikojen alussa tapeltiin vedestä ja ruoasta amatöörimäisesti, nuija kädessä, luola vastaan luola, perhe vastaan perhe, klaani vastaan klaani. Sitten keksittiin maanviljely ja jousipyssy, perustettiin kaupunkeja ja armeijoita ja alettiin sotia sivistyneesti valtakunta valtakuntaa vastaan.

Organisaatioiden kasvaessa ja reviirien laajetessa lyötiin hynttyyt yhteen ja luotiin liittoumia, kristityt vastaan muslimit, katoliset vastaan luterilaiset, kommunistit vastaan kapitalistit – mitä milloinkin.

Tarvittiin toinen maailmansota, läntisen maailman tähän asti pahin onnettomuus, jotta ymmärtäisimme, että rauhanomainen eurooppalainen unioni on sivistyksen kannalta hyvä asia.

Vaikka tämä viime vuosisadan tärkein opetus näyttäisi pikku hiljaa unohtuvan, yleisen kehityksen eli niin kutsutun megatrendin suunta on selvä: ihmisyhteisöt kasvavat kasvamistaan, maailma verkottuu, kaikki vaikuttaa kaikkeen, kaikki riippuu kaikesta ja kaikki kuuluu kaikille.

Jo nyt raha, mielipiteet, valokuvat, vitsit ja valheet matkustavat ympäri planeettaa sekunnin murto-osassa. Tavarat, taudit ja saasteet leviävät vain hitusen hitaammin maailman joka kolkkaan.

Jonain päivänä meillä tulee olemaan yksi maailmanlaajuinen yhteiskuntajärjestelmä, joka hallinnoi meitä kaikkia kohdusta hautaan.

Kuinka kaukainen se päivä on ja kuinka rumaksi ja kuoppaiseksi matka sinne muodostuu, on kiinni monesta tekijästä. Samoin se, kuinka taivaallinen tai helvetillinen globaalista järjestelmästämme rakentuu.

Ehkä meillä käy todella hyvä tuuri ja löydämme kreivin aikaan ulkoavaruudesta kelpo vihollisen. Sellainen yhdistäisi maapallon ihmiset ja säästäisi monelta sisäiseltä kahakalta. Ikävä kyllä tämä Star Trek -tyyppinen visio siintää vielä kaukana taivaanrannassa.

Tällä hetkellä maailmassa toimii 195 erillistä ja keskenään erilaista valtiota, jotka yhdessä muodostavat niin kutsutun kansainvälisen yhteisön eli ihmiskunnan.

Nämä valtiot uhittelevat toisilleen aseilla ja käyvät toistensa kimppuun, myyvät toisilleen oikeuksia päästää myrkyllisiä ja säteileviä yhdisteitä ilmakehään, maahan ja veteen, järjestävät tullisotia ja kauppasaartoja ja hankaloittavat elämää monella muulla järjettömällä tavalla.

Tekisi mieli sanoa, että kansallisvaltiot ovat niin last century, mutta oikeastihan ne ovat varhaisen jo 1800-luvun aate ja sellaisina enemmän kuin loppuun palvelleita.

Valtiot ovat niin tehottomia rakenteita, että yritykset ovat jo ajat sitten ottaneet ohjat käsiinsä: vuonna 2016 maailman sadasta suurimmasta taloudesta 31 oli valtioita ja 69 yhtiöitä, ja trendi on sen jälkeen vain vahvistunut.

Kuka siis johtaa maailmaa? Eivät ainakaan valtiot. Jos haluaa liputtaa, marssia, laulaa, sotia ja tuntea muita lämpimiä tunteita jonkun itseään suuremman, mahtavan ja merkityksellisen kokonaisuuden puolesta, kannattaa valita aatteekseen Volkswagen, Samsung tai Amazon eikä isänmaataan tai Jumalaa.

Ennen pitkää meidän, siis kansainvälisen ihmiskunnan, on pakko hallita yhteisiä resurssejamme globaalilla tasolla ja menetelmillä.

Meillä ei ole varaa siihen, että yksittäiset diktaattorit tuhlaavat ja tuhoavat tärkeitä luonnonvaroja tai siihen, että hysteeriset demokraattiset lainsäätäjät riitelevät keskenään loputtomasti saamatta aikaan muuta kuin päästökonferenssien tuhdin hiilijalanjäljen.

Yhteneväisten maailmanlaajuisten pelisääntöjen laatiminen ja valvominen on päämäärä, johon pitää päästä mahdollisimman nopeasti ja verettömästi. Globalisaatio etenee koko ajan, ja parhaassa tapauksessa me jokainen voimme vaikuttaa siihen, kuinka rauhanomainen prosessi se on.

Globalisaation vastustajat saavat tablettitietokoneellaan postata valituksia siitä, kuinka alkuperäiset kulttuurit ja oikea elämä ovat häviämässä.

Kasveilla ja sienillä, vedellä ja ilmalla on ollut nettiyhteys jo miljoonia vuosia. Luonto on aina ollut globaali pelaaja. Lopulta ei ole olemassa Intian valtamerta, Italian alppeja tai Ranskan Rivieraa.

Ei ole Argentiinan pustaa eikä Unkarin pampaa. Eikä suomalaista metsää.