Hirveän hurmaavaa porukkaa

Susanna Partion hoidokit ovat Suomen ainoita yksityisomistuksessa olevia kesyhirviä. ”Aivan ihania tyttöjä nämä ovat!” Partio toteaa hellyydenkipeästä Helenasta ja tämän Annikki-toverista. Osa tarhasta on valaistu, mutta osa jää pimeäksi piilopaikaksi hirville. Antti Savolainen 

Kylillä

Partioiden pitkäsääriset hirvineidit ovat keränneet runsaasti huomiota. Maakuntalehti teki niistä etusivun jutun ja useampikin radiokanava on kertonut Jämsän uusista asukkaista.

Mitään b-luokan julkkiksia Annikki ja Helena eivät suinkaan ole. Ne ovat Suomen ensimmäisen yksityisen hirvitarhan ensimmäiset asukkaat. Lähiaikoina joukkoon liittyy myös samanikäinen Matti-poika Ranuan eläinpuistosta.

Sulavasti liikkuvat Annikki ja Helena tuskin lähtisivät kauas ihmisestä ilman tarhaakaan. Jykevän aidan tärkein tehtävä onkin pitää niiden villit sukulaiset aidan ulkopuolella. Toistaiseksi metsäläisserkut eivät ole tulleet tuttavuutta hieromaan.

Hirvikartanon asukit syövät kerppuja, kuivaheinää ja väkirehua. Niitä ruokitaan vuoden kierron mukaan. Tähän aikaan ne saavat muun muassa männyn latvuksia, joita söisivät luonnossakin. Loishäädön tekee kahdesti vuodessa eläinlääkäri.

”Nyt ne lihovat kilon päivässä”, Jouko Partio sanoo.

Sattumalla oli vahvasti sormensa pelissä ennen kuin Annikki ja Helena päätyivät Hirvikartanoon.

”Aloimme kunnostaa kotipaikkaani Heinäselän taloa matkailutilaksi ja mietimme mikä olisi sopiva vetonaula. Strutseja ja muita vastaavia tuntui jo olevan joka puolella”, Susanna Partio kertoo.

Vastauksen catering-yritystä ja riistaravintolaa pyörittävät Partiot löysivät Himoksen alueen yrittäjien matkalta Ruotsin Åresta. Siellä he näkivät yhden Ruotsin 26 yksityisestä hirvitarhasta.

Hirvi tuntui heti sopivalta myös Jämsän metsäisiin maisemiin, mutta ajatuksesta oli vielä pitkä matka Annikin ja Helenan saapumiseen Hirvikartanoon.

Kesällä 2008 Partiot työskentelivät Ruotsin ensimmäisessä hirvitarhassa. Sen omistajat rohkaisivat suomalaisia perustamaan oman tarhan ja antoivat roppakaupalla hyviä neuvoja.

”Voi kun itsekin osaisi rohkaista muita yrittäjiä yhtä myönteisesti, olivatpa nämä millä alalla tahansa”, Susanna kiittelee ja pyyhkäisee silmäkulmaansa.

Isot eläimet olivat sinällään tuttuja Partioille jo entuudestaan. Molemmat ovat työskennelleet lomittajina Norjassa ja Jouko vielä Suomessakin. Viranomaisille hirvet olivat oudompia. Valmista lupahakemuskaavaketta ei löytynyt, joten papereita täyteltiin oikein urakalla.

”Iso kivi putosi sydämeltä, kun läänineläinlääkäri tarkasti tarhan ja olosuhteet ja totesi niiden ylittävän kirkkaasti kaikki vaatimukset”, Susanna muistelee.

Hirvikartanossa jaetaan myös tietoa hirvistä. Kohderyhmäksi kaavaillaan matkailijoiden lisäksi esimerkiksi metsästäjiä ja poliiseja.

”Ja hirvenlihaa on pöydässä, se on varma. Annikkia ja Helenaa ei tosin syödä, vaan liha tulee teurastamolta.”