Metsät ovat EU:n ja maailman kohtalonkysymys

Tällä hetkellä metsäkato on toiseksi suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Maailman metsäpinta-alan lisäämisellä on kuitenkin mahdollisuus kattaa kolmasosa tarvitusta hiilen sitomisesta, jotta maapallon lämpeneminen kyetään pitämään 1,5 asteessa.

Euroopan parlamentti hyväksyi syyskuussa neuvottelemani päätöslauselman, joka koskee metsien läpinäkyvää ja vastuullista hallintaa kehitysmaissa. Metsäkadon pysäyttäminen edellyttää EU:lta kokonaisvaltaisia ja johdonmukaisia päätöksiä. Metsien laaja pelloiksi raivaaminen johtuu osittain nimenomaan suuresta kysynnästä EU:n alueella.

Metsäkadon taustalla vaikuttaa erityisesti suuri maataloustuotteiden kysyntä. Karjatalouden ja kasvavan lihankulutuksen aikaansaama rehunkysyntä ja biopoltto­aineiden raaka-aineiden sekä kahvin ja kaakaon tuotanto kutistavat maailmanlaajuista metsäpinta-alaa.

EU:n on puututtava riskituotteiden kauppaan, ja aivan erityisesti soijan, palmuöljyn, naudanlihan, nahkan ja kaakaon kulutukseen. Yritysten tuotantoketjut on kyettävä varmistamaan niin, että kuluttajat voivat olla varmoja, ettei tuotannolla edistetä metsä­katoa tai ihmisoikeusloukkauksia. EU-tukea pitäisi myöntää ainoastaan kestävälle elintarviketuotannolle.

Yritykset ja rahoitussektori ovat kehityksessä avain­asemassa. On positiivista, että merkittävät yksityissektorin toimijat ovat sitoutuneet varmistamaan, ettei mikään tuotantoketjujen osa edistä metsäkatoa. EU:n rooli on varmistaa, että näillä yrityksillä on tasapuoliset toiminta­edellytykset, eikä laittoman puutavaran hyödyntäminen mahdollista taloudellista etua vastuuttomille toimijoille. Tulli­laitosten keräämien, tuottajia ja tuotteiden viejiä koskevien tuontitietojen julkistaminen on myös keskeistä.

EU:n vapaaehtoiset kumppanuussopimukset eli lailliseen puutavaraan keskittyvät kauppa­sopimukset ovat toimineet erinomaisesti. Niiden avulla kansalaisyhteiskunnan elintilaa kumppanimaissa on kyetty vahvistamaan, ja metsähallinnon päätöksentekoa on viety osallistavampaan suuntaan. Jäsenmaiden tulisi nyt kantaa vastuu EU:n laittomaan puutuontiin puuttuvan puutavara-asetuksen toimeenpanosta, ja se tulisi laajentaa koskemaan kaikkia puutuotteita.

On ilmeistä, että EU:n kauppa-, maatalous-, ­energia- ja ilmastopolitiikka ovat vielä kaukana keskinäisestä johdonmukaisuudesta. Ilmasto vaatii meiltä toimia nyt. Asettumalla globaalihaasteiden ratkaisussa suunnannäyttäjän rooliin EU varmistaa samalla, että maanosamme on myös tulevaisuudessa toimintakykyinen yhä haasteellisemmassa ja monisyisessä maailmassa.

Suomen puolestaan toivoisi asettuvan jäsenmaiden neuvostossa suunnannäyttäjä­roolin kannattajien joukkoon. Kyseessä on 2000-luvun lasten tulevaisuuden elinmahdollisuudet.