TÄNÄ ILTANA: YÖLINTU

Simo Silmu syttyy kesäisten tanssilavojen tunnelmasta. 

Simo Silmu, 32, sai ensikosketuksen iskelmämusiikkiin lapsena penkomalla vanhempien levyhyllyä.

”Ihastuin Jätkän humppaan, jonka löysin vanhempien Finnhits-kokoelmalta. Olin vasta neljävuotias, joten en saanut käyttää levysoitinta omin päin”, Silmu muistelee huvittuneena. ”Aina kun vanhempien silmä vältti, kaivoin Finnhitsin levylautaselle. Koska en osannut lukea, siirsin levysoittimen neulaa niin kauan kunnes Jätkän humppa osui kohdalle.”

Samoihin aikoihin Simolle ostettiin omat urut. Haitari löytyi pukinkontista kouluiän kynnyksellä.

Silmun ilme kirkastuu entisestään, kun hän muistelee ensimmäistä käyntiä tanssilavalla. ”Kävin 14-vuotiaana katsomassa Topi Sorsakoskea Merikarvian Merikievarissa enon ja serkkupojan kanssa. Topia katsoessa ajattelin, että tuonne lavalle on pakko päästä jonain päivänä. Olen sittemmin esiintynyt Merikievarissa kymmeniä kertoja.”

Suomessa oli 1960-luvulla parituhatta tanssilavaa, mutta nykyisin määrä on kutistunut pariinsataan. Silmu suhtautuu kuitenkin positiivisesti nykypäivän tanssilavakulttuuriin ja sen tulevaisuuteen. Hänen mukaansa tanssilavat ovat muuttuneet paljon 1990-luvun alusta, jolloin Yölintu aloitti aktiivisen keikkailun.

”Lavoista on tullut siistejä viihdekeskuksia, joiden yhteydessä on erilaisia palveluja. Useimmissa paikoissa on anniskeluoikeudet, joten kossua ei enää juoda huussin kulmalla kuten ennen vanhaan. Toiminta on ammattimaistunut ja se on usein ympärivuotista.”

Silmu pitää suomalaisia tanssilavakulttuuria ainutlaatuisena ilmiönä koko maailmassa, siksi artistien on tehtävä kaikkensa sen säilyttämiseksi. ”Olen iloinen, että nuori väki on löytänyt tanssilavoille. Niistä on tullut sosiaalisia kohtaamispaikkoja, joihin ei tulla pelkästään tanssimaan, vaan tapaamaan kavereita ja kuuntelemaan musiikkia.”

”Moni kiinnostuu tanssimisesta vasta lavoilla käydessään. Kun hyvännäköinen tyttö tulee hakemaan, on miehen mentävä parketille vaikka tanssitaito olisikin hukassa”, Silmu nauraa.

Vapaapäivinään kotonaan Noormarkussa laulaja rentoutuu istumalla kylpytynnyrissä tai tekemällä tavallisia arkiaskareita. Tavallinen puuhastelu, kuten remontin tekeminen on parasta vastapainoa keikkatyölle.

”Viime aikoina olen entisöinut vanhaa pappa-Tunturia. Ostin sen itselleni 30-vuotissynttärilahjaksi. Muutama vuosi sitten innostuin radio-ohjattavista kilpa-autoista. Liekö joku ikäkriisi, kun pitää ostella kaikenlaista. Toisaalta kaikki mikä ei liity soittamiseen, on hyvää terapiaa”, Silmu pähkäilee.

Yölinnun keikoilla käy monenikäisiä ihmisiä. Muutamat fanit seuraavat yhtyettä lähestulkoon jokaiselle keikalle. Innokkaimmat ovat hankkineet keikoille päästäkseen asuntoauton tai -vaunun.

”Se on kannustavaa ja haastavaa, että joku ottaa meidän bändin noin tosissaan.”

Lähes 400 000 myytyä levyä ja vuosia jatkunut keikkamenestys ei ole saanut Yölintua pöyhentämään tähden elkeitä.

”Olemme tavallisia ihmisiä tavallisten ihmisten joukossa. Teemme antaumuksella työtämme. Saamme siitä palkan ja vähän arvostusta. Aivan kuten useimmat muutkin suomalaiset tekevät”, Simo Silmu toteaa nöyränä.