Erävoitto liittoutumattomalle Suomelle

Kahden suurvallan päämiehen ensimmäinen tapaaminen Suomessa on erävoitto niille, jotka ovat halunneet pitää Suomen itsenäisenä ja sotilasliittoutumiin kuulumattomana maana. Se on jatkumoa sille politiikalle, joka kireissäkin kansainvälisissä tilanteissa on antanut Suomelle liikkumatilaa sekä itään että länteen.

Suomi on ollut aktiivisen aloitteellinen myös lähialueiden sotilaallisten operaatioiden ympärillä syntyneiden kriisien avaamisessa. Näkemyksemme on, että näiden alueiden taloudelliset realiteetit on nähtävä tärkeämpinä kuin sotilaallinen vihanpito.

Maailmanpolitiikan mannerten väliset ”siirtymät” heijastuvat myös tänne pohjolan perukoille. Osana EU:ta olemme rakentamassa sille entistä itsenäisempää roolia suurvaltojen välisessä mittelössä. Se näkyy sekä kauppapolitiikassa että yhteisön puolustusyhteistyössä.

EU on päättänyt vakaasti toimia avoimesti globaalin vapaakaupan puolustajana. Siihen sen velvoittaa perustamisasiakirja, joka edellyttää jokaista jäsenmaata toiminaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja pysyvän rauhan säilyttämiseksi Euroopassa. Vain eurooppalaisten itsensä myötävaikutuksella ja aktiivisella ratkaisukeskeisellä toiminnalla myös Ukrainan ja Krimin tilanteiden vakauttaminen on mahdollista. Helsingin tapaaminen olisi sopiva paikka lukkiutuneen tilanteen avaamiselle.

Kaikilla suurvaltajohtajilla on ollut viime aikoina mahdollisuus pullistella muskeleitaan sekä kauppapoliittisilla että sotilaallisilla foorumeilla. Tällainen reviirinmerkkaus on täysin hyväksyttävää, kun se tapahtuu rauhanomaisesti ja sivullisia pahemmin kolhimatta. Olisiko nyt aika palata arkisempiin askareisiin ja kuunnella, mitä kaverilla on mielessä?

Ihmiset ovat lopen kyllästyneitä konfliktikeskeisiin uutisiin ja eripuraa ruokkivaan toimintaan. Vain harva johtaja on päätynyt historian kirjoihin suurmiehenä, jonka arvostuksen jakavat niin oman maan kansalaiset kuin koko maailma. Olisiko diilintekijästä ja nykytsaarista sellaisiksi?